Siriuksen kanssa harjoitellaan peruuttamista suoraan taaksepäin (ei vinosti), Aurinkoisen kanssa opetellaan pysymään paikoillaan ennen kuin uusi käsky tulee. Aurinko ennakoi paljon, nähtävästi se lukee silmä kovana kehonkieltäni ja tekee haluamani liikkeen, vaikka en ole ehtinyt vielä sanoa mitäään. Se ei ole kisaaminen kannalta kovin toivottava ominaisuus, koska välillä Aurinko lukee kehonkieltäni myös väärin.
Puolenvaihdot alkavat sujua molempien kanssa (jalkojen välistä), samoin erilaiset täyskäännökset. Tosin mestariluokan "valkovuokko"- ja "tulppaani"- käännökset vaativat vielä paljon harjoittelua - helpommat menevät jo mainiosti.
Huonosti järjestetyn yliopistokurssin takia jouduin jättämään agilityn ryhmätreenit välistä. Typerä opiskelu, häiritsee minun vapaa-aikaani.
Onneksi halli oli tyhjänä minulle sopivaan aikaan, ja pääsin tekemään ratatreeniä koirien kanssa. Keppejä eikä keinua radalla ollut, toivottavasti tällä viikolla ne löytyvät radalta. Pöytääkin pitäisi joskus harjoitella, koskaan ei tiedä jos se tuleekin kisaradalla eteen. Tosin itse muistan yhden ainoan kisaradan, jossa pöytä on ollut, ja sekin oli Siriuksen kanssa 1-luokassa vuosia sitten.
Samalla treenikerralla harjoittelin Aurinkoisen kanssa niistoa erikseen (videolla ei onnistu kovin hyvin), koska Aurinkoinen tekee isot kaarrokset ollakseen medikoira. Niissä kuluu sekunteja eikä hyppytyylikään ole mikään paras mahdollinen, kun Aurinko loikkaa jokaisen hypyn yli kuin se olisi vähintään puoli metriä pitkä/leveä.
African kanssa jouduin neuvottelemaan erittäin menoon kertaan renkaan hyppäämisestä: se juoksi joka kerta A-esteelle. Toiseen suuntaan Africa hyppäsi renkaan ongelmitta, mutta nähtävästi kontaktit ovat Africalle mieluisampia esteitä kuin kamala-kilisevä-rämisevä-rengas.
Lisäksi tein kaikkien koirien kanssa putkierottelua merkkaamalla sen putken kädellä, mihin halusin koiran menevän. Aluksi minusta tuntui siltä, että kukaan koira ei tajunnut mitä tarkoitin ja minne halusin niiden menevän. Kyse taisi olla enemmän omasta ohjauksestani kuin koirien älykkyydestä, sillä kun vaihdoin hetken turhautumisen jälkeen ohjaustaktiikkaa (jatkoin edelleen merkkauksella, mutta peitin väärän putken suun kehollani), alkoivat kaikki koirat mennä oikeaan putkeen.
On se silti mukavaa, kun itse oivaltaa tekevänsä jotakin väärin ja osaa vielä itse korjata oman virheensä. Jos vaikka seuraavan agilitykoirani kanssa (joskus kahden vuoden päästä) en tekisi ihan kaikki virheitä!
Pasi kuvasi jälleen keskiviikon ratasuoritukset:
Siriuksen aksat
Aurinkoisen aksat
African aksat
Olen taas innostunut hieromaan, ja kooikkerit pääsivät käsittelyyn heti perjantaina. Siriuksella oli pitkät selkälihakset kireänä, Aurinkoisella taas kyljet ja lannealue. Tuskinpa liukkaat kävelytiet ovat lihaksiin auttaneet, kooikkerit nimittäin sekoavat onnesta kun maassa on lunta. Silloin on pakko juosta niin lujaa kuin käpälistä lähtee, ennen kuin tajutaan tien olevan liukas, ja siinä vaiheessa ollaankin jo kirsu edellä ojassa tai liu'utaan tassut sutien toisia päin.
Hyvin lähtivät jumit kuitenkin aukeamaan, erityisesti Aurinkoisella sain lannealueen selvästi rennommaksi, josta kiitokseksi Aurinko päätti piereskellä koko loppuhieronnan ajan. Ihanaa.
Lauantaina olinkin sitten vetämässä vinttikoirille agilitya, ja pääsivät omatkin kiiturit tekemään aksaa koulutuksen jälkeen. Sirius oli kuuliainen poika (kuten melkein aina), African kanssa neuvoteltiin pituuden suorittamisesta ja Aurinko jätti joka kerta muurin välistä, mikäli minä en sanonut "muuri". Pelkkä hiljainen ohjaaminen tai "hyppy" eivät Aurille kelvanneet.
Välillä tulee sellainen olo, että Aurinko vain haluaa viilata pilkkua: "Et sanonut estettä oikein, en tee!" Ehkä sen takia Aurinko on parempi kontaktieste-putki-erottelussa kuin Sirius ja Africa.
 |
| Vinttariagilityn rata |
Sunnuntaina kävin vielä vetämässä näyttelytreenit, jossa näin pitkästä aikaa kooikkeritutun uudemman kooikerhondjensa kanssa. Ja sain jälleen kerrassaan ihania kokemuksia (EN) eräästä rodusta, jota kohtaan tunteeni eivät koskaan ole olleet lämpimät. En myöskään ole yhtään hyväluonteista tämän rodun edustajaa tavannut tähän päivään mennessä. Onneksi treeneissä oli niitä herttaisiakin koiria omistajineen, joiden kouluttaminen oli mukavampaa eikä minun tarvinnut varoa teräviä hampaita.
Näyttelytreenien jälkeen lähdin käymään pitkällä metsälenkillä Tiinan ja vinttareiden kanssa, jossa koirat saivat juosta ja leikkiä pari tuntia vapaina vastasataneessa lumessa (kyllä hihnat olivat mukana - repussa). Illalla kotona oli varsin hiljaista, ainoastaan ruokakuppien kolahdus ja iltapissikäsky herättivät koirat hetkeksi uniltaan.
Tällä viikolla on tiedossa agilitya ja toivottavasti myös rallytokon ratatreenit. Lisäksi minä menen PoKSin nimissä pitämään esittelyä koiraharrastuksista julkiselle paikalle, koska olenhan todella kokenut koiraharrastaja hurjalla 15 vuoden epämääräisellä harrastelullani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti