Samaa vanhaa kuin ennenkin

Päivät menevät samaa rataa viikosta toiseen, ei meidän elämässämme tapahdu mitään kovin uutta, ihmeellistä, suurta tai mullistavaa. Välillä itkettää, harmittaa, suuttuttaa ja tekisi mieli iskeä hanskat tiskiin - ei harrastamisen suhteen, vaan kasvattamisen, koirien hankinnan ja unelmien suhteen. Kyllä muillakin on mennyt huonosti koira-asioiden kanssa, jopa huonommin kuin minulla, mutta heille on huonojen uutisten jälkeen tapahtunut myös jokin ihana asia, suuri askel kohti haaveita.
 Kyllä, olen suorastaan katkera. Kateellinen, ärsyyntynyt, vihainen. Hetken ajattelin, etten pitäisi enää blogiakaan. Päädyin kuitenkin jatkamaan kirjoittamista, jo ihan oman itseni takia. Blogi on minulle koirapäiväkirja, johon voin kirjoittaa treenaamisesta, kilpailuista, terveydestä, luonteista ja ongelmista - sekä myös siitä, miltä minusta tuntuu.

 Viime viikolla agilityssa väiteltiin radan haastavuudesta, ja minä väittelin pääni sisällä siitä, MIKSI pikkulapset täytyy ottaa treeneihin mukaan. Onko silloin ihan pakko edes tulla treenaamaan, kun lasta ei saa hoitoon? Tai onko sen lapsen ainakaan pakko kiipeillä agilityesteiden päällä ja juosta kesken minun koirani suorituksen radalle?!
 Mutta treenirata sentään oli mukava, ja ratapiirtäjänä oli tuttu henkilö:

P. Kermisen kisarata treeneissä 18.11.2014

 Aurinkoiselle 7. hyppy oli hankala, minun piti ihan kirjaimellisesti niistää koira mukaan A-esteeltä, että sain sen menemään hypylle enkä putkeen. Muutoin ei radalla mitään suurempia ongelmia ollutkaan. Paitsi Aurinkoisella oli kahden ensimmäisen hypyn kanssa ahdistumista, koska Aurinko oli juuri tekemässä 2. hypyn takaakiertoa kun lapsi juoksee päälle ulko-ovesta. Kiitos vitusti. Onneksi makkarapalat tekivät kauppansa, ja toisella kierroksella angstaus oli tiessään.
 Sirius viihdytti itseään haukkumalla putkissa ja laskemalla A-esteellä pyllymäkeä kontaktille (mikä oli melko hidas tekniikka). Lisäksi Sirius iski pienen eläimen raivolla lelusta ohi suoraan sormeeni, ja minulla oli peukalo sini-violetti-kirjavana muutaman päivän.

 Lauantaina kävin vielä vetämässä vinttikoira-agilitya, ja tein jälleen koirieni kanssa rakentamani puoliympyrän muotoisen radan, joka koostui yhdeksästä esteestä. Menin itse seisomaan radan keskellä, ja annoin koirille vain estekäskyjä. Sirius suoritui tehtävästä ehdottomasti parhaiten, Aurinko hämmentyi lähdössä kun minä seisoinkin vain paikallani, ja Africa oli (tapansa mukaan) ihan pihalla. Aurinko hoksasi nopeasti jutun juonen, ja toinen kierros meni mainiosti. Sen sijaan Africalla epävarmuus esteistä näkyy sen suorituksessa, ja minun oli liikuttava vähän mukana, että sain whippetin edes liikkeelle. Putki sentään oli vetävä este, joten irtoamista päästiin Africankin kanssa harjoittelemaan edes sillä.

 Perjantaina kävin treenaamassa rallytokoa aamupäivällä, sillä iltapäivällä minua odotti terveystapahtumaan liittyvä koiralajiesittely Aurinkoisen kanssa Joensuun kauppakeskuksessa (jossa pikku-akka käyttäytyi hirveän nätisti ja sai tusinan uusia ihailijoita!). Pasi oli mukana kuvaamassa meidän rallytokoilua, joka alkaa näyttää on ihan oikealta rallytokolta, enkä minäkään unohtanut rataa!

Siriuksen rallytokot 21.11.2014

Aurinkoisen rallytokot 21.11.2014

 Tämä viikko ei ole sen erilaisempi kuin edellinenkään, paitsi ruokinnan osalta. Kooikkerit söivät kuivaruoan loppuun, joten syötän niille nyt barffia pari viikkoa, kun pakastimessa on naudanluita sekä -lihaa, joita Africa ei voi syödä. Sen jälkeen siirrymme takaisin kuivaruokaan, koska nappularuokinta on helppoa ja tulee kooikkereiden kanssa paljon halvemmaksi. Sitäpaitsi en jaksa siivota luuoksennuksia lattialta joka viikko, puhumattakaan koirien kaulusten sekä korvatupsukoiden pesusta.

 PS. Aurinko tuli istumaan eteeni, luimisti korvansa, nuoli vain toista suupieltään, nousi minua vasten ja nuoli taas suupieltään. Hampaiden välissä oli rustoluuta jumissa. "Mamma, auta. Ei tunnu kivalta." Kun otin luunpalan pois, Aurinko nielaisi sen ja meni häntäänsä heiluttaen takaisin syömään. Siinä on vain jotekin herttaista, kun Aurinko tulee pyytämään minulta apua tilanteessa kuin tilanteessa - mamma kun auttaa aina.