Motivaatiota

 Oma motivaationi ei ole ollut huipussaan. Mikään ei oikein huvittanut, ei treenaaminen koirien kanssa, ei lenkkeily, ei uiminen, ei mikään mihin pitäisi käyttää vähäkään energiaa. Lukenut olen paljon, maannut lattialla tai sohvalla ja ahminut kirjoja. Koirat olen kuitenkin päivittäin lenkittänyt, mutta siinä se. Yleensä teen jotakin rallytokojuttuja tai opetan uusia temppuja niille olohuoneessa. Viimeisimpien agilitykisojen jälkeen en tehnyt sitäkään.
 Nyt tuntuu taas siltä, että jaksan tehdä ja ennen kaikkea minua kiinnostaa tehdä. En halua antaa koirille sellaista ohjaajaa joka antaa vain puolet itsestään treeniin - miten voin silloin vaatia, että koiratkaan tekevät kaikkensa kun omat ajatukset ovat jossain ihan muualla?

Kävin tekemässä agilitya vapaavuorolla Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa, ja otin Joensuussa vierailemassa olleen äitini mukaan katsomaan treenejä. Tosin äiti joutui melkein heti apupalkkaajan rooliin, pitelemään kuolaisia vetoleluja ja vinkupalloja, vetämään niitä kilpaa naskalihampaisten kooikkereiden kanssa ja kehumaan niin paljon kuin itsestään irti saa.
 En tiedä kenellä oli hauskinta, äidilläni vaiko kooikkereilla. Siriuksesta ja Aurinkoisesta oli ehkä maailman parasta, kun isomamma oli treeneissä mukana. Molemmat kuitenkin malttoivat tehdä rataa minun kanssani, kun palkaksi sai sitten leikkihetken äitini kanssa ja minulta vielä namit kaupan päälle, kun palasi takaisin minun luokseni.

 Sen kertaisessa radassa ei ollut mitään kummallisuuksia, hyvin suoraviivaista menoa. Putkien oikeat päät löytyivät helposti ja äitini oli helppo seisoa 15. hypyn takana valmiina palkkaamaan koiria.
 Tein saman radan myös takaperin, jolloin äitini seisoi 1. hypyn takana narupallon kanssa ja sai kuolaroiskeet päälleen. Hyvää hurvittelutreeniä molemmille kooikkereille oli tämä rata.

Rata 14.08.2014

Viinimarjoja ja karviaisia tuli myös poimittua (ja syötyä), Aurinko avusti erityisesti marjojen syönnissä suoraan pensaasta. Sirius tyytyi makaamaan marjapensaiden alla, mielellään suoraan minun edessäni niin, että poimiminen oli hankalaa ja Sirius oli koko ajan näkökentässäni - tai minä Siriuksen, miten päin vain. Africa viihdytti itseään juoksemalla Kiki Popin ja tissikumin kanssa: tähän riemuun liittyivät vähän väliä myös kooikkerit.

 Viikonloppuna olikin sitten hieman enemmän toimintaa, Kiki Pop oli meillä viikonlopun hoidossa, ja lauantaina paikalle saapui myös ystäväni Roosa ja 5kk vanha Loki -cottoni. Viisi koiraa kerrostaloasunnossa ei ollut niin mahdoton yhdistelmä kuin alunperin ajattelin.
 Africa otti tehtäväkseen leikittää Lokia sisällä, Aurinko taas juoksutti cottoni-poikaa ulkona. Sirius päätti että pumpulipallo on ihan OK niin kauan, kun se pysyy puolen metrin kunnioittavan välimatkan päässä eikä tule Siriuksen ruokiin.
 Minä kävin pyöräyttämässä Lokia näyttelyhihnan päässä, hienosti pikkupoika seisoi pöydällä ja lattialla, eikä liikkuminen kauniisti ollut mikään ongelma. Toisia koiria ei tosin ollut paikalla, mutta parempi aloittaa harjoittelu ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä, erityisesti kun Loki teki näyttelyjuttuja ensimmäistä kertaa elämässään, esittäjä on "vieras" eikä oma omistaja, ja eliminaatioruokavalion takia palkkana täytyi käyttää lelua herkkupalojen sijaan. Pätevä cottoninpoikanen oli Loki, ensimmäinen virallinen näyttely on jo tiedossa jonne minä pääsen sitten Lokia esittämään.

Tänään on koirille tiedossa syvälihasharjoitus jumppapallon päällä, sitä varten on varustauduttava nameilla ja siivoamalla lattialta kaikki ylimääräinen pois, koska meillä jumppapallotreeniin syntyy jonoa :D