Minä olen taas vellonut liikaa omissa ajatuksissani, enkä ole pystynyt keskittymään niinkin vaikeaa tehtävään kuin kirjoittamiseen, ja blogin päivitys on jäänyt unohduksiin...
Aloitetaan vaikka tästä:
Maailman rakkain päivänpaisteeni Aurinko täytti 6 vuotta viikko sitten (eli 9. tammikuuta)!
Auri sai kakkua (kuten muutkin koirat) sekä erikoisherkkuluun, kynttilää puhaltaessa minä toivoin mamman kullalle vain parasta 
Ja koska Aurilla on juoksut, Sirius pääsi rouvakoiran puolesta käymään osteopaattisessa hoidossa. Se taisi tehdä pappakoiralle aika hyvää, jumeja löytyi erityisesti lantion ja alaselän alueelta, mutta hyvin Sirius hoitoon reagoi. Seuraavan kerran mennään sitten varmaan useamman koiran voimin vastaanotolle, vaikka ajat menevät ainakin maaliskuulle.
Onneksi osaan itse hieroa (ja käyn tällä hetkellä myös koirahierontakurssilla), joten ainakin jonkinlaista hoitoa koirat saavat myös kotona.
Kaikki koirat on myös rokotettu seuraavien 3 vuoden varalle. Siriukselle on varattu hammaskivenpoisto sekä mahdollinen hampaanpoisto (P4 -poskihammas on lohjennut). Aurinko tyrkyttää edelleen itseään kaikille mahdollisille nelijalkaisille.
Soraya otti äidistään mallia, ja aloitti toiset juoksunsa pidettyään päivällee 6kk väliä.Olisin kovasti toivonut, että Sorsan juoksuväli olisi ollut sen 8 kuukautta, mutta ei tietenkään. Saan nyt nauttia puolen vuoden välein veritipoista lattialla, punapöksyisestä koirasta ja sitä seuraavasta valeraskaudesta.
Aurinko ehtii ehkä tekemään toiset juoksut, mutta tarkoitus on steriloida Auri ensi talvena. Päästään koko lauman paljon vähemmällä, kun on yksi hormonihöyryinen hirviö vähemmän - mikä tietysti tarkoittaa sitä, että kohta meille kuitenkin tulee puolivahingossa neljäs koira... Ei kiitos, ainakaan ennen kuin Soraya on oikeasti aikuinen koira.
Juoksut tietysti tarkoittavat sitä, että olen vielä ainakin viikon poissa treeneistä, ehkä kaksikin. Ei oikeastaan edes harmita. Olen ihan tyytyväinen, kun saan olla illat rauhassa kotona ja tehdä ihan omia juttuja. Tosin nyt viikonloput ovat olleet niin täynnä kaikenlaista ohjelmaa, että arkena olen ollut erittäin tyytyväinen saadessani olla ilman ylimääräistä seuraa.
Sama meno jatkuu edelleen, ensi viikonloppunakin on tulossa lisää vieraita käymään, ja lähden vielä Kiva Koirakansalainen -testiin Siriuksen sekä Aurinkoisen kanssa. Toivottavasti molemmat saavat todistukset kauniista käytöksestään. Soraya sen sijaan ei varmasti edes läpäisisi tuota testiä, koska se ei osaa kulkea hihnassa vetämättä. Hienosti olen pentuni opettanut (PS. olen ihan oikeasti tosi laiska) :D
Meillä on nyt myös kisataukoa luultavasti (ja toivottavasti) ainakin pari kuukautta, mahdollisesti pidempäänkin. Soraya käy parissa näyttelyssä maaliskuussa, mutta sen pidemmälle en ole ajatellut. Siriuksen kanssa voittajaluokan korkkaaminen rallytokossa saa vielä odottaa ainakin kesään asti, koska kävin taas toteamassa treeneissä, että minä en osaa itse suorittaa kylttejä oikein. Tosin myönnettäköön, että aivoni eivät olleet kaikken terävimmillään, sillä treenejä edeltävä ilta oli mennyt vähän pitkäksi, koska siskoni oli kylässä 3 litran viinitonkan kanssa...
Aurin kanssa katsellaan rauhassa seuraavaa rallytokokisaa, josta voitaisiin yrittää saada RTK2-koulutustunnus. Uskon koiran kyllä pystyvän siihen, mikäli minä itse en vain mokaa mitään radall - mikä ei ole kyllä ihan taattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti