Anna päätti lähteä Hiisin (Sorayan isäpappa) kanssa kokeilemaan onneaan KV-näyttelyyn ulkomaille, jospa vaikka Hipsukasta tulisi Ruotsin ja samalla Pohjoismaiden valio.Toiseksi viimeinen ilmoittautumispäivä kansainväliseen koiranäyttelyyn Ruotsin Gällivareen (Jällivaara), ja minä päätän myös lähteä sinne Aurinkoisen kanssa.
Ilmoittautuminen ei valitettavasti mennyt niin kuin Strömsössä, mutta onnistui kuitenkin loppujen lopuksi. Majapaikaksi valikoitui 747m korkeudessa merenpinnasta sijaitsevan laskettelukeskuksen kaksikerroksinen mökki, johon myös koirat olivat tervetulleita. Hulppeat maiset, korvat menivät lukkoon mennen tullen ja koiratkin kirmailivat vapaana tuntureilla.
Pasin vanhemmat saapuivat hoitamaan kolmea muuta koiraamme, kun Aurinko pääsi Hiisin kanssa samaan häkkiin matkustamaan 800km aina Pohjois-Ruotsiin asti. Matka meni yllättävän nopeasti (enkä minäkään nukkunut edes puolta matkasta!), koirat nukkuivat sulassa sovussa samalla pedillä vielä mökissäkin ja kiitos majapaikan hyvien puitteiden, saimme itse kokattua lämpimän iltaruoan sekä maittavan aamiaisen.
Gällivaren KV-näyttelyyn oli ilmoitettu kaiken kaikkiaan 10 kooikerhondje; 3 urosta ja peräti 7 narttua. Minähän tärisin samantien näyttelypaikalla, jännitin ja olin kalpea kuin lakana. Enpä olekaan pitkään aikaan jännittänyt näyttelyitä, syynä varmasti se että Aurinkoisesta oli mahdollista tulla Ruotsin muotovalio.
Kaikkea sitä pitääkin jännittää, varsinkin jotain koiranäyttelyä jossa minä en voi millään tavalla vaikuttaa koiran saamaan arvosteluun. Olin tietysti pessyt ja föönännyt Aurinkoisen paria päivää aikaisemmin, harjannut sen kiiltäväksi ja laittanut pienelle lihotuskuurille. Se näyttikin erittäin hyvältä, joskin hieman vähäkarvaiselta.
Tuomarina toimi hollantilainen Jo Schepers, joka on arvostellut kooikkereita myös Suomessa. Urokset pääsivät kehään ensin, ja Hiisi oli hienosti PU1 saaden sertin sekä cacibin! Hihkuin onnea heti kun Hiisi osoitettiin ensimmäiseksi, ja kapsahdin Annan kaulaan näiden päästyä pois kehästä. Tuomaria nauratti minun silminnähtävä ja korvinkuultava riemuni.
Sitten Aurinko. Kehässä oli toinenkin valionarttu, vieläpä suomalaisen kasvattajan Ritva K:n oma narttu Vamppi. Siinä odotellessamme vuoroamme heitin korkeakantaiset kengät pois jaloistani, alla oli pehmeä nurmikko ja tuomari selvästi arvosteli tarkkaan koirien liikkeitä.
Aurin vuorolla juoksutin sitä niin lujaa ravissa kuin vain pystyin, useamman kierroksen ja vielä kahteen kertaan edestakaisin, kun tuomari valitsi valioluokan sijoituksia. Paras narttu -kehässä taisin olla pelkkää hymyä, kun tuomari viittoili Aurinkoisen heti ensimmäiseksi ja pisti meidät juoksemaan kaksi kierrosta uudelleen ympäri.
Aurinkoisen tulos siis VAL ERI1 SA PN1 VSP SERT CACIB = SE MVA ♥
5 years old. Very good looking bitch, very feminine face. Good underjaw, good earrings, strong teeth. Very good topline & tailset. Very good angulations, very good muscles. Good coat, good colour, good moving. Nice temperament.
(5-vuotias. Erittäin hyvännäköinen narttu, erittäin feminiinen naama. Hyvä alaleuka, hyvät korvakorut, vahvat hampaat. Erittäin hyvä ylälinja & hännänkanto. Erittäin hyvät kulmaukset, erittäin hyvät lihakset. Hyvä turkki, hyvä väri, hyvä liikunta. Mukava luonne.)
Erittäin onnistunut reissu siis kokonaisuudessaan!
Kotona minua odotti kaksi erittäin iloista ja syliinpyrkivää kooikkeria - siis Sirius ja Soraya. Rutistelin niitä hetken ennen kuin annoin väsymykselle periksi, ja kaaduin lähes kymmeneksi tunn9ksi sänkyyn peiton alle.
Seuraavana päivänä olo oli jotenkin epätodellinen, mutta sain sentään lenkitettyä koirat ja kirjoitettua valiohakemuksen Ruotsiin. Vahvistusta odotellaan edelleen.
Kohta 5 päivää jatkuineista rankkasateista huolimatta metsästä on jo sentään löytynyt mustikoita, niitä olen menossa keräämään myös viikonloppuna. Tosin tällä kertaa jätän kauhukolmikon kotiin, ei keräämisestä meinaa tulla yhtään mitään, kun kolme ahmattia painaa menemään mustikkavarvikossa suut sinisinä eivätkä jätä minulle mitään kerättävää!
Mokomat.
(5-vuotias. Erittäin hyvännäköinen narttu, erittäin feminiinen naama. Hyvä alaleuka, hyvät korvakorut, vahvat hampaat. Erittäin hyvä ylälinja & hännänkanto. Erittäin hyvät kulmaukset, erittäin hyvät lihakset. Hyvä turkki, hyvä väri, hyvä liikunta. Mukava luonne.)
Erittäin onnistunut reissu siis kokonaisuudessaan!
Kotona minua odotti kaksi erittäin iloista ja syliinpyrkivää kooikkeria - siis Sirius ja Soraya. Rutistelin niitä hetken ennen kuin annoin väsymykselle periksi, ja kaaduin lähes kymmeneksi tunn9ksi sänkyyn peiton alle.
Seuraavana päivänä olo oli jotenkin epätodellinen, mutta sain sentään lenkitettyä koirat ja kirjoitettua valiohakemuksen Ruotsiin. Vahvistusta odotellaan edelleen.
Kohta 5 päivää jatkuineista rankkasateista huolimatta metsästä on jo sentään löytynyt mustikoita, niitä olen menossa keräämään myös viikonloppuna. Tosin tällä kertaa jätän kauhukolmikon kotiin, ei keräämisestä meinaa tulla yhtään mitään, kun kolme ahmattia painaa menemään mustikkavarvikossa suut sinisinä eivätkä jätä minulle mitään kerättävää!
Mokomat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti