Agia, angstaavaa koiraa ja niskakipua

Viime viikolla agin ryhmätreeneissä oli rakennettu ylipitkä rata. Itse unohdan helposti radan kesken kaiken, varsinkin jos radassa on paljon pyöritystä (kuten 3-luokan radoissa yleensä on...) ja sitten ohjaan miten sattuu. Treeneissä voin sentään palkata koiran siinä vaiheessa, kun tajuan unohtaneeni radan ja harvoin teenkään kooikereiden kanssa kokonaisia ratoja kerralla - varsinkaan jos radat ovat teknisesti vaativia. Ehkä palkkaan koiriani liikaa (onko se mahdollista?) enkä opeta niitä tekemään pitkiä ratoja, mutta haluan että koirilla on ennenkaikkea hauskaa agilityssa.

Ratatreeni 18.02.2015

 Siriukselle suurin ongelma oli mennä 21. putkesta oikeaan putkeen. Vaikka kuinka käänsin ja suhisin ja ohjasin "tässätässä", Sirius sujahti neljä kertaa peräkkäin putkeen nro. 11. Koska maanantaina olin käynyt tekemässä rallattelurataa, jossa putkesta nro 21 mentiin nimenomaan putkeen nro 11. Välillä tuon koiran muisti aiheuttaa minulle harmaita hiuksia.  Kävin kirjaimellisesti niistämässä Siriuksen 21. putkelta putkeen nro 22, jonka jälkeen ongelma katosi.
 Toinen ongelma Siriuksen kanssa oli kontakteilla seisoskelu. Sirius jäi seisomaan alastulokontaktille hienoon 2on2off -asentoon, eikä lähtenyt vapautuksesta liikkeelle: "missä palkka viipyy? En tule, jos en saa karkkia." Kun Sirius viimein lähti liikkeelle kontaktilta, palkkasin sen samantien. Toisella kierroksella Sirius ei enää jäänytkään seisomaan kontakteille, vaan lähti vapautuksesta mukaani. Urokset ja niiden putkiaivot!
 Aurinkoisesta rata oli hauska, lukuunottamatta ensimmäistä kolmea estettä, koska ohjasin itse taas Aurin väärään päähän putkea. Kun tein poispäinkäännöksen hyppyjen 1. ja 2. väliin, Aurinko kääntyi kauniisti minua kohti, eikä yrittänytkään tunkea putken väärään päähän. Putkissa Aurin piti tietenkin taas haukkua kimeästi, liekö sillä putkissa niin hauskaa vai yrittääkö se kertoa minulle jotakin?
 Oman vuoron odotteluajalla treenasin kooikkereitten kanssa perusasentoontuloa, seuraamista ja kaukokäskyjä. Siriuksella sivulletulo vasemmalta oli selvästi hitaampi kuin oikealta, mutta asento on sentään oikea ja oikeassa kohdassa. Kaukokäskyissä Sirius rupesi taas röhkimään minulle, Titiuusta on vaan niin kauhean hauskaa mennä maahan ja nousta ylös ja istua! Erityisen tyytyväinen olen Aurin seuraamiseen häiriöstä huolimatta (toinen koirakko teki agilityrataa samalla), lyhyillä treenihetkillä olohuoneessa on nähtävästi ollut posiitivinen vaikutus.

Kuten jo kirjoitinkin, viime viikon agilitytreeneissä tuli huomattua, että Siriuksen kanssa kontaktitreenit ovat menneet liiankin hyvin perille. Tällä viikolla olinkin fiksumpi ja treenasin Siriuksen kanssa nimenomaan kontaktilta vapautuksia niin, että Sirius sai palkkansa vasta kontaktilta lähdön jälkeen.
Aurinkoinen sai samaa kontaktitreeniä, tosin Aurilla kontaktit meinasivat valua vähän liiaksikin eikä 2on2off ollut onnistua, mikäli palkka oli kauempana. Aurinkoiselle tehtiin siis niin, että se sai palkan sekä 2on2off -kontaktista että vapautuksen jälkeen.
 Toissapäivänä harjoiteltiin jälleen keppien itsenäistä suorittamista minusta poispäin, Pasi oli palkkaamassa kooikkereita lelun kanssa keppien toisessa päässä. Sirius tekee kepit tarkasti loppuun asti, vaikka Pasi (parhaan taitonsa mukaan) innosti Siriusta lelulla kovempaan vauhtiin. Aurinkoiselle sen sijaan lelun heiluttelu oli vähän liikaa, ja akka karkasi pari kertaa kesken keppien leluun kiinni. Tähän ongelmaan auttoi Pasin paikan vaihtaminen pari askelta sivulle, pienestä voi olla onnistuminen kiinni!
 Lisäksi teimme helppoa humputtelurataa, jossa kepit olivat ainoa haastavampi kohta. Aurinkoisesta putket olivat jälleen kerran parasta ikinä, ja Siriuskin karkasi lähdöstä :D

Humputtelurata 23.02.2015

 Africa pääsi myös yli kahden kuukauden tauon jälkeen juoksemaan agilityradalle (ilman keppejä) - ja ihme kyllä se suostui jopa leikkimään kanssani. Meillähän on nyt ollut African kanssa ongelmia syömisen, leikkimisen, tarpeiden teon ja ties minkä suhteen. Whippet ei ole sairas, se on vain ylipehmeä ja huonohermoinen. Se paineistuu todella paljon sekä Pasista että minusta: Africa ei suostu ajoittain syömään, tekee tarpeensa sisälle, ei suostu leikkimään eikä ottamaan nameja, eikä ylipäätään tekemään mitään.
 Kun jompikumpi meistä kieltää kooikkeria, Africa ei voi syödä eikä leikkiä. Jos jompikumpi lyö kaapinoven kiinni tai pudottaa vahingossa astian, Africa ei voi syödä eikä leikkiä. Mikäli jompikumpi meistä on kireänä opiskelun tai töiden takia, Africa vaistoaa sen, eikä voi syödä tai leikkiä. Mikäli nämä kaikki asiat tapahtuvat samana päivänä lyhyen ajan sisään, Africa tekee tarpeensa sisälle vaikka se olisi juuri käynyt ulkona.
 Tiedän tarpeiden teon olevan ahdistuneen, rauhoittelevan koiran alistuva ele, mutta kyllä mattojen putsaaminen ja lattian luuttuaminen saavat koivuhalon kasvamaan otsaan. Emme voi pitää Africaa pumpulissa: koiria on joskus pakko kieltää, astioita voi pudota vahingossa lattialle ja jokainen ihminen on joskus todella kireänä ulkopuolelta tulevien paineiden takia.

 Tässä muutamia syitä siihen, miksi koirien hermorakenteeseen ja pehmeyteen tulisi kiinnittää huomiota. Mikäli koiralla on hyvä hermorakenne, se kestää tilanteet vaikka olisikin pehmeä. Kovempi koira taas ei välttämättä reagoisi niin herkästi jokaiseen asiaan, vaikka olisikin hieman heikkohermoisempi. Onneksi Africa ei ole yhtään terävä, koska pelkään että silloin se olisi saattanut purkaa ahdistuksensa joko ihmisiin tai kooikkereihin.

 Ensimmäinen askel helpompaan elämään African kanssa oli kuonokopan ostaminen vihdoin ja viimein: näin vältytään siltä, että Africaa ei tarvitse ulkona olla koko ajan kieltämässä kaikkien roskien syönnistä, eikä leikkikavereiden niskassa roikkumisesta. Tämä African tapa purra toista koiraa niskaan on aiheuttanut rähinöitä niin Aurinkoisen kuin Kiki Popin kanssa.
Seuraava askel on se, että mikäli Africa ei suostu syömään, se ei syö. Asiasta ei tehdä sen suurempaa numeroa, vaan ruokakuppi on Africalla 5-10 minuuttia, jonka jälkeen se otetaan pois. Yhden tai kahden päivän paasto ei haittaa aikuista, perustervettä koiraa. Yleensä yhden päivän syömättömyyden jälkeen Africalle maistuu ruoka ilman ongelmia.
Kolmas askel on African itsevarmuuden kasvattaminen ja epämiellyttäviin tilanteisiin siedättäminen. Tämä on vielä vaiheessa, koska aluksi haluan kasvattaa African itseluottamusta - jo tämä saattaa korjata osan ahdistuneisuudesta. African itsevarmuutta kasvatetaan opettamalla sille helppoja temppuja, joista sen on mahdollista suoriutua myös "hankalissa" paikoissa sekä tilanteissa. Lisäksi Africaa opetetaan itse oivaltamaan asioita (kuten paperilapun koskettaminen tassulla), joka myös vahvistaan koiran itseluottamusta omiin kykyihinsä. Koska Africa paineistuu selvästi enemmän minusta, on itsevarmuuden vahvistaminen Pasin tehtävä. Siinä vaiheessa, kun Africa osaa tempun tai tehtävän varmasti, voin minäkin käyttää sitä hyväkseni ja rakentaa luottamusta.

Päälle päätteeksi Sirius kärsi kipeästä niskasta. Maanantaina iltapäivällä Sirius kiljaisi makuuhuoneessa yllättäen, jolloin minä tietysti tutkin koiralta tassut, suun, korvat, silmät ja lihakset. Mistään ei löytynyt mitään. Hetken kuluttua Sirius aloitti ravistelun, mutta jätti sen kesken, heiluttaen vain päätään puolelta toiselle varovasti. Sivelin selän ja lannealueen lihaksiston uudelleen. Ei mitään.
 Sirius hyppäsi syliini ja kiljaisi taas. Pyysin Siriusta tekemään muutamia temppuja, jolloin huomasin sen kääntyvän huonosti ("kieps" = pyörähdys vastapäivään, "ympäri" = pyörähdys myötäpäivään). Sirius kuitenkin venytteli normaalisti sekä etu- että takapään. Pasikin tuli tutkimaan koiraa, jos Sirius peittäisi kivun minulta mutta ei Pasilta. Pasi ei saanut Siriuksesta mitään reaktiota irti, vaikka tutki koira kokonaan kunnes palkitsi Siriuksen heittämällä nappulan lattialle. Sirius kumartui ottamaan sitä, vinkaisi ja jähmettyi. Tarjosin sille namia kädestä, jonka Sirius suostui ottamaan, mutta lattialle laittetua herkkua se ei ottanut suullaan, vaan kauhoi tassulla lähemmäs, kunnes söi herkun leikkiinkutsuasennossa.
 Onneksi siskollani Tiinalla oli Metacamia jääkaapissa, josta sain sitten apua Siriukselle. Hetken jo mietin välilevytyrää niskassa (kyllä, maalaan aina kauhukuvia seinille), mutta sitten tajusin niskakivun syyn: Siriuksen niska ja pää jäivät sunnuntaina avoimen kaapinoven jumiin, kun Sirius yritti napata nappulaa lattialta. Tuolloinkin Sirius vinkaisi, tottakai siihen sattui kun pää jäi jumiin! Enpä arvannut, että tuosta episodista voisi seurata noin paha niskakipu.
 Nostin ruoka- ja vesikupit korokkeelle, että Siriuksen olisi helpompi syödä ja juoda, eikä niskaan kohdistuisi ilkeältä tuntuvaa venytystä. Lääkistyksen lisäksi (jota annan 4-5 päivää) hoidan Siriuksen niskaa lämmöllä sekä kevyellä sivelyhieronnalla.
 Jo samana iltana Sirius voi paremmin, se ravisteli normaalisti ja hyppäsi sohvalle nukkumaan. Tänään (keskiviikkona) en huomaa Titiuussa enää mitään erikoista, mutta varmuuden vuoksi annan tulehduskipulääkettä vielä pari päivää ja pidän niskalihakset lämpiminä. Liikumme aivan normaalisti, koska Sirius itsekin liikkuu tavallisesti, hyppii, leikkii ja syö myös lattialta herkkuja. Metacamin kliininen vaste alkaa vasta 3-4 päivän viiveellä, joten nähtävästi Siriuksen niska oli vain todella ärtynyt saamastaan tärähdyksestä.

Näillä eväillä jatketaan.

Viikonloppuna maalla oli märkää, mutta mukavaa!