Kesäkuun alussa suuntasin viikonlopuksi Eestin puolelle Annan, Hiisin ja Heran kanssa, tarkemmin ottaen Tallinnaan. Nauroinkin, että tämä on Aurin ja Hiisin myöhästynyt häämatka, mutta valitettavasti vain kolmas pyörä eli Hera-basenji oli koko ajan häiritsemässä pariskunnan kahdenkeskistä rauhaa.
Reissua ajatellen ikävä kyllä minä voin pahoin laivassa, mutta onneksi matkapahoinvointilääkkeet on keksitty. Matkaseuralaiseni Aurinko sen sijaan matkusti hytissä varsin tyytyväisenä sekä meno- että paluumatkalla. Se nukkui vieressäni sängyllä tai istui hytin pyörällä ikkunalla katsellen vaaleansinistä merta sekä ikkunan korkeudelle liihottelevia lokkeja.
Tallinnassa tuli käveltyä ehkä vähän liikaakin kenkävalintaa ajatellen, mutta oli reissu silti sen arvoinen. Ihan senkin takia, että Aurinko esiintyi Tallinnan voittajanäyttelyssä tuomari Catherine Collinsin (Irlanti) edessä kerrassaan ihanasti ja tulokseksi saatiin VAL ERI2 SA PN2 SERT VARA-CACIB (joka vahvistuu CACIBiksi).
Aurinko sai siis kaksi uutta titteliä: Eestin muotovalio sekä kansainvälinen muotovalio ♥ Tämä siis tarkoittaa sitä, että Aurinko tuskin enää ulkomaisissa näyttelykehissä nähdään, ei ainakaan ennen veteraaniluokkia jotka avautuvat meille kahden vuoden päästä.
Aurinko sai siis kaksi uutta titteliä: Eestin muotovalio sekä kansainvälinen muotovalio ♥ Tämä siis tarkoittaa sitä, että Aurinko tuskin enää ulkomaisissa näyttelykehissä nähdään, ei ainakaan ennen veteraaniluokkia jotka avautuvat meille kahden vuoden päästä.
Matkaseuralaisemme Hiisi (Sorayan isä) sai Tallinnan voittaja -tittelin, cacibin ja VSP-ruusukkeen kotiin viemisiksi.
Tästä pari viikkoa eteenpäin oli sitten ässien vuoro. Sirius osallistui ihan tarkoituksella LAUKAn joukkueessa rally-tokon piirinmestaruuskisoihin, Soraya taas ilmoittautui viime tipassa ja puolivahingossa, koska sen virallinen kisaura oli tarkoitus aloittaa vasta joskus ensi vuonna (jos silloinkaan). Sorayan osallistumisen myötä saatiin kuitenkin toinenkin joukkue meidän koiraseuraltamme PiirM-kisoihin, joten siitä sitten uramme urkeni.
Jämsässä järjestettävissä kisoissa tuomarina toimi Hannele Pirttimaa. Alokasluokan rata oli helpohko, ei mitään hirvittävän vaikeita tehtäviä (kuten spiraalia juosten tms), kun taas voittajaluokan rata vaati paljon koiran hallintaa sekä ihan oikeaa tehtävien osaamista.
Onneksi minulla on taitava Sirius, joka minun virheistäni huolimatta onnistui radalla hienosti, sai juuri hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta eli 70/100p ♥
Minä astuin koiran varpaille (uusin kyltin -3p), annoin väärän käskyn (uusin kyltin -3p ja annoin liian suuren vartaloavun -3p), käännyin väärin (tvä -10p) ja laskin peruutuksessa askeleet päin honkia (tvä -10p). Vielä yhden pisteen menetimme jostakin vinoudesta, mutta Siriuksen asenne radalla oli ihan mahtava ja se teki töitä juuri niin kuin minä pyysin!
RTK3-koulutustunnus on enää yhden hyväksytyn tuloksen päässä.
Soraya yllätti minut täysin. Meidän treenaamisemme on ollut sellaista vähän-sinne-päin. Seuraaminen on ollut lähinnä namilla imuuttamista, ja perusasennoissa on vielä vahvat käsiavut mukana. Lisäksi minä inhoan hihnaa, en ikinä osaa päättää kummassako kädessä se olisi milläkin kyltillä parempi, sotkeutuuko se johonkin, kiristyykö se, häiritseekö se koiran suoritusta. Siksipä Soraya on treenannut aina ilman hihnaa, pieniä pätkiä kerrallaan eikä koskaan täyspitkää alokasluokan rataa. Pari viimeistä treeniä ennen kisaa otin ihan harjoituksen vuoksi hihnan kanssa, että homma ei ainakaan siihen kaatuisi.
Sorsaa se hihna ei häirinnyt. Ainoa mikä häiritsi Sorayaa, olin minä sekä valokuvaaja, jota Soraya olisi halunnut käydä katsomassa (talutin kiristyi -1p). Yksi lähestyminen meni huonoksi, koska ajauduin ihan liian lähelle kylttiä, eikä koira olisi mitenkään voinut suorittaa eteenistumista (uusiminen -3p). Enkä myöskään alokasluokan radalla osannut laskea askeleita, vaan jouduin uusimaan toisenkin kyltin (-3p).
Siihenpä ne pistevähennykset sitten jäivätkin. Minä maltoin kävellä Sorayan kanssa rauhallisesti, annoin selkeät ja lyhyet käskyt, kehuin reilusti ja annoin koiralle aikaa tehdä tehtävän rauhassa loppuun. Tuloksena olikin 93/100p sekä tuomarinpalkinto "iloisimmasta radasta ja erinomaisesta yhteistyöstä"!
Voi Sorsanpoikanen minkä teit ♥
Voi Sorsanpoikanen minkä teit ♥
Heinäkuu ollaankin sitten täysin vapaalla virallisista kilpailuista, joihinkin möllikisoihin/mätsäreihin olen todennäköisesti osallistumassa kaikkien kanssa, mutta ennen kaikkea nyt nautitaan lomasta sekä kevätkauden hienosta menestyksestä rallytoko- ja näyttelyrintamilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti