Heti alkuun huomautettakoon, että minä en ole opiskellut hetkeäkään oikeustieteellisessä tiedekunnassa, ja tekstissäni saattaa olla sana- tai jopa asiavirheitä. Mikäli näin, pyrin korjaamaan niitä sitä mukaan, jos/kun joku laeista enemmän tietävä niistä huomauttaa. Olen kuullut ja lukenut viime aikoina ihan uskomattomista koirien myyntiehdoista, sellaisista jotka voisi helposti riitauttaa (mikäli koiran ostaja tähän hommaan lähtisi) ja siinäpä sitten olisi kasvattajalla melkoinen selittely sekä korvausvelvollisuus edessä.
Kävin jalostusneuvojakurssin marraskuussa 2016, jossa käsiteltiin muun muassa näitä uusia (sekä myös vireillä olevia) sopimuksia. Kaikki ei ole vielä selkeää niin kasvattajalle, ostajalle kuin aivan SKL:n lautakunnallekaan, mutta täsmennyksiä ja muutoksia on käsittääkseni sopimuksiin tulossa.
Suomen Kennelliittohan siis uusi koiriin liittyviä myynti-, sijoitus- ja jalostussopimuksia vuonna 2016, ja nämä kyseiset sopimuspohjat ovat voimassa 31.12.2018 saakka.
Tältä näyttää nykyinen SKL:n sopimus koiran kaupasta, jonka liitteeksi voi kasvattaja halutessaan lisäehtoja. SKL on määritellyt lisäehdoiksi esimerkiksi terveystutkimukset, eli kasvattaja voi vaatia ostajaa käyttämään koiransa tietyissä terveystutkimuksissa.
Kiistelyä tästä on herännyt siltä osin, että tuleeko ostajan maksaa kaikki terveystutkimuskulut, osa niistä vai maksaako kasvattaja kaiken. Osa kasvattajista maksaa tietyn summan koiran ostajalle takaisin (yleisesti summat vaihtelevat 50-200€ välillä), kun koira on virallisesti terveystutkittu, olipa tätä terveystutkimusvaatimusta sitten kirjattu kauppasopimukseen tai ei.
Kiistelyä tästä on herännyt siltä osin, että tuleeko ostajan maksaa kaikki terveystutkimuskulut, osa niistä vai maksaako kasvattaja kaiken. Osa kasvattajista maksaa tietyn summan koiran ostajalle takaisin (yleisesti summat vaihtelevat 50-200€ välillä), kun koira on virallisesti terveystutkittu, olipa tätä terveystutkimusvaatimusta sitten kirjattu kauppasopimukseen tai ei.
Kuitenkaan koiran kauppasopimukset lisäehdot eivät SKL:n mukaan ”saa muodostua kohtuuttomiksi”. Suomen Kennelliiton sivuillakin todetaan seuraavaa:
Esimerkiksi kuluttajariitalautakunta on todennut, että jalostusoikeuden pidättäminen kauppasopimuksella myyjälle koiran koko elinajaksi on kohtuutonta ostajaa kohtaan ja yleensä tällaista ehtoa on kohtuullistettu esimerkiksi asettamalla jalostusoikeuden pidätykselle määräaika.
Mikä sitten on kohtuutonta?
Koiran asema lainsäädännössä
Juridisesti koira luokitellaan esineeksi (vrt. jääkaappi tai auto), jonka voi omistaa kuka tahansa oikeuskelpoinen henkilö, yritys tai yhtymä. Vaikka koira käsitetäänkin lain edessä esineeksi, se on kuitenkin elävä olento, joten koiraa koskee myös eläinsuojelulaki. Eläinsuojelulaki puolestaan määrittää koiran (vähimmäis)oikeudet. Tämä taas vaikuttaa siihen, että koiraa ei voi kohdella miten tahansa, vaan kaltoinkohtelusta voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. Lain puitteissa esimerkiksi jääkaappi saa olla ilman sähköä ja auto ilman polttoainetta, mutta koira ei saa olla ilman ruokaa ja vettä.
Koiran omistaminen ja mitä se merkitsee
Koiran omistaja on se, kenen nimissä koira on. Omistus- ja haltijaoikeus ovat eri asioita: haltija vastaa käytännön asioista, kun taas omistaja päättää koiraa koskevista asioista. Tämä menettely on nähtävissä sijoituskoirien kohdalla.
Koiran voi omistaa myös useampi ihminen, jolloin puhutaan yhteis- tai osaomistuksesta. Tässä tapauksessa kunkin omistajan osuus koirasta on yhtä suuri. Omistuksen kohteesta (eli koirasta) tehtävät päätökset on kuitenkin tehtävä yhdessä, mutta kukin omistaja saa myydä tai luovuttaa oma osuutensa koirasta muita osaomistajia kuulematta. Uusi omistaja ei kuitenkaan saa suurempaa tai parempaa oikeutta koiraan kuin mikä luovuttajalla oli.
Koiran omistaja on se, kenen nimissä koira on. Omistus- ja haltijaoikeus ovat eri asioita: haltija vastaa käytännön asioista, kun taas omistaja päättää koiraa koskevista asioista. Tämä menettely on nähtävissä sijoituskoirien kohdalla.
Koiran voi omistaa myös useampi ihminen, jolloin puhutaan yhteis- tai osaomistuksesta. Tässä tapauksessa kunkin omistajan osuus koirasta on yhtä suuri. Omistuksen kohteesta (eli koirasta) tehtävät päätökset on kuitenkin tehtävä yhdessä, mutta kukin omistaja saa myydä tai luovuttaa oma osuutensa koirasta muita osaomistajia kuulematta. Uusi omistaja ei kuitenkaan saa suurempaa tai parempaa oikeutta koiraan kuin mikä luovuttajalla oli.
Koiran omistaja voi myydä tai lopettaa koiran, käyttää sitä jalostukseen, koiraharrastuksiin, tai mihin tahansa haluamaansa asiaan lain puitteissa ilman, että tarvitsee siihen kenenkään suostumusta. Mikäli koiralla on useampi omistaja, tarvitaan koiraa koskevissa asioissa kaikkien omistajien suostumus.
Koiran kasvattaja nähdään lain edessä koiran edellisenä omistajana. Kun sopimus koiran kaupasta on tehty ja koira on maksettu kokonaisuudessaan, koiran uusi omistaja ei ole lain edessä velvollinen ilmoittamaan koiraansa koskevista päätöksistä kasvattajalle, mikäli kasvattaja ei ole koiran osaomistaja.
Näin ollen mikäli koiran kauppasopimukseen kirjataan esimerkiksi seuraavia asioita, ne eivät ole lain edessä valideja:
- kasvattajan/myyjän etuosto-oikeus mikäli omistaja joutuu luopumaan koirastaan
- ilmoitus kasvattajalle/myyjälle mikäli koiraa aiotaan käyttää jalostukseen
- ilmoitus kasvattajalle/myyjälle mikäli koira sairastuu vakavasti, kuolee tai lopetetaan
Koiran kasvattaja nähdään lain edessä koiran edellisenä omistajana. Kun sopimus koiran kaupasta on tehty ja koira on maksettu kokonaisuudessaan, koiran uusi omistaja ei ole lain edessä velvollinen ilmoittamaan koiraansa koskevista päätöksistä kasvattajalle, mikäli kasvattaja ei ole koiran osaomistaja.
Näin ollen mikäli koiran kauppasopimukseen kirjataan esimerkiksi seuraavia asioita, ne eivät ole lain edessä valideja:
- kasvattajan/myyjän etuosto-oikeus mikäli omistaja joutuu luopumaan koirastaan
- ilmoitus kasvattajalle/myyjälle mikäli koiraa aiotaan käyttää jalostukseen
- ilmoitus kasvattajalle/myyjälle mikäli koira sairastuu vakavasti, kuolee tai lopetetaan
Koska lain edessä koiraa käsitellään esineenä, ei myyjällä ole oikeutta vaatia esineen uudelta omistajalta tällaisia asioita. Se on sama, kuin elektroniikkamyyjä vaatisi, ettei ostaja saa laittaa jääkaappinsa lainkaan maitotuotteita, tai autokauppias ilmoittaisi uuden farmarin omistajalle, ettei tämä muuten sitten saa ajaa kyseisellä autolla moottoriteillä.
Tuskin kovin moni ostaisi sellaista jääkaappia tai autoa, jonka käyttöä rajoitetaan, vaikka on kyseisen esineen kokonaisuudessaan itselleen lunastanut. Koirien kanssa tilanne on toinen, ja moni tunnollisesti noudattaa jokaista kauppasopimukseen kirjattua pykälää tietämättä, onko se pieni präntti todellakin lain puitteissa tehty.
Tuskin kovin moni ostaisi sellaista jääkaappia tai autoa, jonka käyttöä rajoitetaan, vaikka on kyseisen esineen kokonaisuudessaan itselleen lunastanut. Koirien kanssa tilanne on toinen, ja moni tunnollisesti noudattaa jokaista kauppasopimukseen kirjattua pykälää tietämättä, onko se pieni präntti todellakin lain puitteissa tehty.
Tekstin tarkoitus ei ole saada koirien omistajia ja ostajia hyökkäämään kasvattajien kimppuun, ja tivaamaan että ”miksi tähän on tällaista kirjattu, tämä ei ole pätevä”. Vaikka jokin pykälä ei olekaan lain edessä pätevä, ei se välttämättä ole vastoin lakia. Turha pillastua suotta.
Tärkeintä on, että niin koirien kasvattajat (myyjät) kuin ostajatkin osaavat suhtautua kriittisesti ja objektiivisesti näihin kauppasopimuksiin. Mikäli jokin kohta sopimuksessa epäilyttää, on asiasta parempi ottaa selkoa ulkopuolisen tahon avulla (kuten SKL:n tai jos tuttavapiirissä sattuu olemaan juristeja).
Koirien (ja ylipäätään eläinten) kanssa tunteet tuppaavat nousemaan herkästi pintaan, jolloin virhearvioita ja ylilyöntejä tulee. On totta, että osa koiria kauppaavista henkilöistä on epärehellisiä, ja he yrittävät hyötyä jokaisesta ostajasta tavalla tai toisella. Toisaalta, toinen osa haluaa vain saada koiralleen hyvän kodin, josta pidetään yhteyttä jatkossakin ja kerrotaan koiran kuulumisia.
Tärkeintä on, että niin koirien kasvattajat (myyjät) kuin ostajatkin osaavat suhtautua kriittisesti ja objektiivisesti näihin kauppasopimuksiin. Mikäli jokin kohta sopimuksessa epäilyttää, on asiasta parempi ottaa selkoa ulkopuolisen tahon avulla (kuten SKL:n tai jos tuttavapiirissä sattuu olemaan juristeja).
Koirien (ja ylipäätään eläinten) kanssa tunteet tuppaavat nousemaan herkästi pintaan, jolloin virhearvioita ja ylilyöntejä tulee. On totta, että osa koiria kauppaavista henkilöistä on epärehellisiä, ja he yrittävät hyötyä jokaisesta ostajasta tavalla tai toisella. Toisaalta, toinen osa haluaa vain saada koiralleen hyvän kodin, josta pidetään yhteyttä jatkossakin ja kerrotaan koiran kuulumisia.
Palatakseni vielä noihin kolmeen ylempänä kirjaamaani kohtaan, jotka usein kirjoitetaan koiran kauppasopimukseen, mutta jotka eivät ole valideja:
Koiran etuosto-oikeus:
Kasvattaja on todennäköisesti (ja toivottavasti) panostanut pentueeseen sekä niiden kotien etsintään paljon aikaa, vaivaa sekä rahaa. Kasvattajaa kiinnostaa, mitä hänen kasvateilleen kuuluu, missä päin maailmaa ne ovat ja kuinka ne voivat – tämä kaikki jo ihan jalostuksellisistakin syistä, esim. terveyden sekä luonteiden takia.
Mikäli omistaja syystä tai toisesta joutuu kuitenkin koirastaan luopumaan, haluaa kasvattaja usein tietää syyt. Miksi koirasta luovutaan, mitä asialle voisi tehdä, ja minne koira on menossa.
Kasvattaja saattaa haluta koiran itselleen, koska näkee siinä esimerkiksi harrastus/jalostuspotentiaalia. Tai kasvattaja haluaa etsiä itse koiralle uuden kodin varmistuakseen, että se pääsee (ainakin kasvattajan itsensä mielestä) sille oikeanlaiseen sekä hyvään kotiin. Toisinaan kasvattaja ei osta koiraa itselleen, mutta auttaa omistajaa etsimään sille uuden kodin.
Koiran omistajaa ei siis voi velvoittaa ilmoittamaan koiran myynnistä (mikäli hän omistaa koiran kokonaisuudessaan), mutta usein kasvattajan informoiminen hänen kasvattinsa myynnistä auttaa sekä koiraa että omistajaa. Uusi koti voi löytyä nopeammin ja koiraa auttaa nyt yhden ihmisen sijasta kaksi (tai jopa useampi).
Kasvattaja on todennäköisesti (ja toivottavasti) panostanut pentueeseen sekä niiden kotien etsintään paljon aikaa, vaivaa sekä rahaa. Kasvattajaa kiinnostaa, mitä hänen kasvateilleen kuuluu, missä päin maailmaa ne ovat ja kuinka ne voivat – tämä kaikki jo ihan jalostuksellisistakin syistä, esim. terveyden sekä luonteiden takia.
Mikäli omistaja syystä tai toisesta joutuu kuitenkin koirastaan luopumaan, haluaa kasvattaja usein tietää syyt. Miksi koirasta luovutaan, mitä asialle voisi tehdä, ja minne koira on menossa.
Kasvattaja saattaa haluta koiran itselleen, koska näkee siinä esimerkiksi harrastus/jalostuspotentiaalia. Tai kasvattaja haluaa etsiä itse koiralle uuden kodin varmistuakseen, että se pääsee (ainakin kasvattajan itsensä mielestä) sille oikeanlaiseen sekä hyvään kotiin. Toisinaan kasvattaja ei osta koiraa itselleen, mutta auttaa omistajaa etsimään sille uuden kodin.
Koiran omistajaa ei siis voi velvoittaa ilmoittamaan koiran myynnistä (mikäli hän omistaa koiran kokonaisuudessaan), mutta usein kasvattajan informoiminen hänen kasvattinsa myynnistä auttaa sekä koiraa että omistajaa. Uusi koti voi löytyä nopeammin ja koiraa auttaa nyt yhden ihmisen sijasta kaksi (tai jopa useampi).
Koiran jalostuskäyttö:
Jotkut kasvattajat haluavat tietää, jos tai kun heidän kasvattejaan aiotaan käyttää jalostukseen. Kasvattajilla usein on tarkempaa tietoa esim. koiran sukulinjoista ja siellä ilmenevistä ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa koiran jalostuskäyttöön tai sen partnerin valintaan. Omistajaa ei kuitenkaan voi velvoittaa ilmoittamaan koiran jalostuskäytöstä kasvattajalle, vaan hän saa teettää omistamallaan koiralla pentuja (mikäli muut ehdot täyttyvät, kuten esim. joillain roduilla PEVISA).
Lisäksi monissa roduissa on olemassa jalostustoimikunta, joka kartoittaa yhdistelmien riskejä sekä terveys- että luonnepuolelta. Omistaja voi pyytää myös jalostustoimikunnan kartoituksen oman koiransa jalostusta ajatellen, ja voi vielä lisäksi kysyä asiasta koiransa kasvattajalta halutessaan.
Avoimuus, yhteistyö ja rehellisyys ovat koiranjalostuksessa sekä -kasvatuksessa keskeisimpiä asioita, joten on kohteliasta ainakin ilmoittaa kasvattajalle koiran jalostuskäytöstä. Kasvattaja saa ilmaista oman mielipiteensä asiaan sekä (mielellään) kertoa tietoa koiran suvun heikkouksista ja vahvuuksista, mutta loppukädessä koiran jalostuskäyttö on omistajan päätettävissä.
Jotkut kasvattajat haluavat tietää, jos tai kun heidän kasvattejaan aiotaan käyttää jalostukseen. Kasvattajilla usein on tarkempaa tietoa esim. koiran sukulinjoista ja siellä ilmenevistä ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa koiran jalostuskäyttöön tai sen partnerin valintaan. Omistajaa ei kuitenkaan voi velvoittaa ilmoittamaan koiran jalostuskäytöstä kasvattajalle, vaan hän saa teettää omistamallaan koiralla pentuja (mikäli muut ehdot täyttyvät, kuten esim. joillain roduilla PEVISA).
Lisäksi monissa roduissa on olemassa jalostustoimikunta, joka kartoittaa yhdistelmien riskejä sekä terveys- että luonnepuolelta. Omistaja voi pyytää myös jalostustoimikunnan kartoituksen oman koiransa jalostusta ajatellen, ja voi vielä lisäksi kysyä asiasta koiransa kasvattajalta halutessaan.
Avoimuus, yhteistyö ja rehellisyys ovat koiranjalostuksessa sekä -kasvatuksessa keskeisimpiä asioita, joten on kohteliasta ainakin ilmoittaa kasvattajalle koiran jalostuskäytöstä. Kasvattaja saa ilmaista oman mielipiteensä asiaan sekä (mielellään) kertoa tietoa koiran suvun heikkouksista ja vahvuuksista, mutta loppukädessä koiran jalostuskäyttö on omistajan päätettävissä.
Koiran sairastuminen tai kuolema:
Monesti kasvattajat pyytävät ilmoittamaan koiran sairastumisesta tai kuolemasta kirjaamalla sen kauppasopimukseen, mutta tämäkään präntti ei ole validi. Koiran sairaus sekä myös kuolema voivat kuitenkin antaa tärkeä tietoa kasvattajalle, olipa kuoleman syynä sitten fyysinen sairaus tai luonneongelman aiheuttamat konfliktit. Koiran kuoleman lisäksi olisi hyvä ilmoittaa siis myös kuolinsyy.
Mikäli koiran omistaja on SKL:n jäsen, hän voi halutessaan kirjata koiran kuolinpäivän ja -syyn KoiraNet -tietokantaan. Kasvattaja voi siis siellä mahdollisesti törmätä tietoon kasvattinsa menehtymisestä. Koiran kuolema on aina kova paikka, olipa syynä mikä tahansa. Kasvattajalta voi saada tukea vaikeassa tilanteessa koiran sairastuttua tai kuoltua.
Monesti kasvattajat pyytävät ilmoittamaan koiran sairastumisesta tai kuolemasta kirjaamalla sen kauppasopimukseen, mutta tämäkään präntti ei ole validi. Koiran sairaus sekä myös kuolema voivat kuitenkin antaa tärkeä tietoa kasvattajalle, olipa kuoleman syynä sitten fyysinen sairaus tai luonneongelman aiheuttamat konfliktit. Koiran kuoleman lisäksi olisi hyvä ilmoittaa siis myös kuolinsyy.
Mikäli koiran omistaja on SKL:n jäsen, hän voi halutessaan kirjata koiran kuolinpäivän ja -syyn KoiraNet -tietokantaan. Kasvattaja voi siis siellä mahdollisesti törmätä tietoon kasvattinsa menehtymisestä. Koiran kuolema on aina kova paikka, olipa syynä mikä tahansa. Kasvattajalta voi saada tukea vaikeassa tilanteessa koiran sairastuttua tai kuoltua.
Monet kasvattajat kirjaavat pentuoppaaseen ja sanovat vielä erikseen koiranpentua myydessään olevansa aina tavoitettavissa sekä valmiita auttamaan. Että he haluavat olla koiran elämässä mukana koko sen elämän ajan, vaikka se tarkoittaisikin vain paria sähköpostia vuodessa, jossa kerrotaan, että koira on ollut terve ja tykkää kauheasti palloista, mutta varasti grillistä makkaran. Vaikka tällainen viesti ei anna kovin monipuolista kuvaa koiran luonteesta tai terveydestä, kasvattaja saa tiedon, että koira on rakastettu perheenjäsen, se on edelleen hengissä eikä sillä todennäköisesti ole ainakaan mitään vakavia sairauksia tällä hetkellä. Tärkeintä että koira voi hyvin.
On hyvä tietää ja muistaa omat oikeutensa, mutta kuinka paljon se on omista oikeuksista pois, jos ystävyyden (tai ainakin yhteistyön sekä valitsemansa koirarodun hyvinvoinnin) nimissä ilmoittaa koiran kasvattajalle koiran niin hyvistä kuin huonoistakin kuulumisista edes silloin tällöin?
Ei, se ei ole velvollisuus eikä pakko vaan toive. Eikä se ole edes kovin vaikea toteuttaa.
__________
Kiitos oikoluvusta sekä avusta Heidille ja Tiinalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti