Pelkkää oleskelua

Koko lokakuun on ollut hiljaista harrastusrintamalla. Talven agilitytreenit jäävät välistä sekä Siriuksen jalan että rahatilanteen takia. Toivottavasti kevään lämpimät säät suosivat Siriuksen lihaksistoa, ettei agility jää meiltä kokonaan pois. Tosin kentällä ei voida agilitya enää harjoitella, pehmeä hiekka pohja ei tee Siriuksen jumiville lihaksille hyvää. Parhaimmassa tapauksessa PoKS saa hallin aikaiseksi kevääseen mennessä, jonne toivon mukaan tulee hyvä, kovahko pohja!
Mejääkään ei voida aloitella, koska mejäkausi meni jo, joten sekin laji jää keväälle. Ehdinpä ainakin itse perehtyä hommaan tässä välissä, että osaan sitten tehdä kunnon jälkiä kooikulle!

Tokoa sentään olen vähän Siriuksen kanssa treenannut, lähinnä palautellut sille mieleen vanhoja liikkeitä ja keskittynyt enemmänkin palkkauksen ajoitukseen. Seurausmotivaatiota on tullut lisää, samoin jäävät liikkeet ovat selvästi nopeampia kuin aikaisemmin. Tarkoituksena on siis ollut palkata Siriusta hyvästä motivaatiosta ja aktiivisuustasosta, eikä niinkään liikkestä tai täydellisestä suorituksesta. Kun saan koiraan lisää motivaatiota, alan hiljalleen lisätä vaikeustasoa eli palkkaan aina vaan paremmasta ja paremmasta suorituksesta, mutta samalla tarkkailen että viretaso pysyy korkealla. Vaikeaa tehdä monta asiaa yhtä aikaa :D !

Tänään hinkattiin noudon kanssa, sana "hae" noutokapulan yhteydessä saa Siriuksen lamaantumaan ja luimistelemaan. Syytä jouduin hakemaan hetken, kunnes keksin että kesällä vanhempieni koira Milo tuli säätämään noutoharkkojen keskelle ja rähisemään Siriukselle puukapulan omistusoikeudesta. Minä tietysti puutuin asiaan melko ärhäkästi, jonka Sirius pienessä päässään yhdisti noutamiseen. Noutokapula -> mamma ärjyy -> minä en osaa mitään -> noutaminen on kamalaa.
Eikä asiaa auttanut se, että minulta itseltäni meni hermot ensin Miloon ja sitten Siriukseen, joka vaan luimisteli eikä ottanut mitään kontaktia. Oppia ikä kaikki ja vielä kantapään kautta. Korjailen siis enimmäkseen omia virheitäni, enkä suinkaan opeta Siriukselle mitään uutta.
Joka tapauksessa: yhdistin noutokapulan ja käskyn "hae" siihen, että Sirius saisi leikkiä minun kanssani lempilelullaan. Annoin Siriukselle kapulan suuhun, menin kauemmas, sanoin "hae" ja heristelin lelua. Hetken se empi, sitten lähti tulemaan kohti jolloin kehuin reippaasti ja houkuttelin lelulla lisää. Kun Sirius oli tarpeeksi lähellä, sanoin irti-käskyn, otin kapulan ja palkkasin kunnon vetoleikillä samantien.
Tätä toistettiin muutaman kerran, ja lopetin treenin hyvään kapulan palautukseen, jossa oli jo vauhtia ja iloa mukana. Samoja harjoituksia tehdään vielä sen aikaa, että palautus on iloinen ja vähintään ravilla tehty. Sen jälkeen vaikeutan noutoharjoitusta niin, että Siriuksen pitää poimia kapula edestään ja juosta luokseni.
Kiirettä tokokisoihin ei ole, kunhan vaan saan tehtyä tokoilusta Siriukselle hauskaa ja yhteistyö paranee.

Sen verran vielä, että käytin Siriuksen hierojalla joka löysi siltä trigger-pisteitä lapaluiden välistä ja alaselästä. Muutoin luusto on kunnossa ja Sirius liikkuu hyvin, hieroja ei ollut uskoa että Siriukselta on katkennut jalka sillä liikkessähän se ei näy millään tavalla. Virheasento tosin jalkaan on jäänyt, jonka huomaa Siriuksen seisoessa, ja se osaltaan jumittaa lihaksistoa. Jalasta on myös vaurioitunut/katkennut hermoja, jonka takia Sirius ei aina oikaise tassuaan esimerkiksi hypystä alas tultaessa - varsinkaan jos pohja on pehmeä ja ponnistus vaatii paljon voimaa.
Onneksi tuttavapiiristä löytyi harjoitteleva koirahieroja, joka innostui Siriuksesta harjoituskoirana juuri katkenneen jalan ja triggereiden takia. Sirius saa joululahjansa vähän etukäteen, mutta onneksi "lahja" riittää kolmelle hierontakerralle, eli tammikuulle asti :)

Sitten vielä kuvia lokakuulta (sekä haalarimuotia).