Tarumaisia tapahtumia

Aksaa ja Aurin agitulevaisuutta

2012-02-27T09:41:00.003-08:00

Käytiin agilityssa WaU:n porukan kanssa, Janne R. (kouluttajana myös ACElla) piti meille treenit. Aiheena oli tällä kertaa linjaaminen sekä ohjaus niin, että koiralle saadaan mahdollisimman lyhyt matka ja tiukat kurvit.

Internetin ilmaisohjelmalla sutattu rata

Sirius tapansa mukaan ei ollut mikään huippunopea, paitsi alku- ja loppusuoralla. Laukkasi kuitenkin ja kepit suoritti nopeasti. Janne antoi kehuja Siriuksen tiukoista käännöksistä ja siitä, kuinka hyvin ja tarkasti se lukee ohjausta (erityisesti hartioita, ei niinkään ääntä).
Rata ei teknisesti ollut kovin vaikea, valssit taisin tehdä jokaiseen väliin missä puolenvaihtoa tarvittiin, koska Siriuksen kanssa ehdin tekemään vaikka mitä. Tärkeintä on että minä pysyn koko ajan liikkeessä, niin poitsukin kulkee.
Kontaktit olivat ihan OK, treenattiin erikseen myös puomin kontaktia sivummalla. Pitää saada kotiin oma kontaktilauta, jolla voidaan harjoitella pari kertaa viikossa. Keppejä treenattiin myös muutaman kerran eri kulmista, jätöillä sekä lähetyksillä. Virheitä ei tullut ja vauhtiakin oli kivasti :)

Aurinkoisen kanssa tehtiin 6 ensimmäistä estettä radasta ratana, ja totesin jälleen kerran putken olevan Auria vetävä este. Pari kertaa akka karkasi putkeen kun annoin lähtöluvan. Kävihän se muutenkin rallattelemassa putkea edestakaisin lelun kanssa, palkkasi ihan itse itseään.
Takanaleikkauksia harjoiteltiin kahdella peräkkäisellä hypyllä molemmilta puolilta, palkka oli maassa jotta Auri keskittyi leluun eikä minuun. Hienosti toimi homma, ensi kerralla vaikeutetaan vähän hommaa.
Lisäksi harjoiteltiin yhdellä hypyllä "tässä" -käskyä, eli Auri hyppäsi minusta poispäin ja tuli siivekettä nuollen takaisin kädelle. Tässä vaiheessahan hypyt ovat jo minikorkeudella, ensi kerralla agilityssa on haaveissa treenata minimuuria sekä oikeaa rengasta. Myöskin okseri otetaan kuvioihin mukaan, kunhan tilaisuus tulee.
Jannelta tuli erinomaista palautetta sekä neuvoja Aurinkoisen koulutukseen. Tärkeintä on nyt pitää radat lyhyinä ja suhteellisen helppoina, tarkoituksena on kasvattaa Aurin moottoria ja motivaatiota entisestään.
Keppejä sekä kontaktia voidaan alkaa hiljalleen harjoitella, mutta radalla pidetään vain vauhdikkaat esteet, että agilitysta tulee mahdollisimman hauskaa. Minun käskettiin palkata Auria ruhtinaallisesti jokaisesta suorituksesta, meni sitten miten meni. Aurinkoisella on tapa lähteä juoksemaan ympäriinsä lelu suussaan, josta Janne käski tehdä hauskan hippaleikin minun ja koiran välille. Kaikki negatiivisuus on meiltä kielletty agilityssa, se kävi selväksi :D

Ehkä Aurinkoisesta tulee se agilitykoira, josta olen haaveillut Siriuksen jalan murtumisen jälkeen. Kiirettä kisoihin ei Aurilla ole, se saa oppia ja kasvaa rauhassa. Ei enää tapaturmia tai traumoja.
Takanahan tässä on ajatus siitä, että jos joskus Aurinkoisen kanssa päästään kilpailemaan agilityssa, meidän 3-luokkaan nousuun tarvitaan tasan se 6 starttia ;)

Loppuun suurempi kuvapäivitys talven leudommilta säiltä.

Hankijuoksua ja pikkuisen agilitya

2012-02-07T06:52:00.000-08:00

Karmeat pakkaset loppuivat kuin seinään ihan yhtäkkiä. Toivottavasti pysyvätkin poissa, ja toivottavasti kevät tulee supernopeasti. Asunto sentään lämpeni taloyhtiölle huomauttamisen jälkeen, nyt täälläkin alkaa olla siedettävää.

Tammikuun loppupuolella käytiin WaU:n porukalla treenaamassa agilitya. Valitettavasti lämmin treenihalli oli varattu meille vain tunniksi ja eihän siinä ajassa 6 koirakkoa ehdi tehdä oikein mitään.
Siriuksen kanssa tehtiin kaksi Jannen suunnittelemaa hyppytreeniä, joissa hiottiin ohjaajan suuntaumista oikein että koira tajuaa, mikä hyppy on seuraavana tulossa. Hyvin Sirius teki, vaikkakin vauhtia ei taaskaan hirveästi ollut. Kepeillä harjoittelin muutaman kerran lähetyksiä, niissä löytyi sitten jo vauhtiakin.
Aurinko teki pelkkää suoraa, hypyt olivat minikorkeuksella ja täyteen mittaansa venytetty putki lopussa. Janne palkkasi Auria, että itse pystyin lähettämään akan putkeen ja jäämään reilusta taakse. Tein harjoitusta myös t,oisin päin jättämällä roadkill-haisunäädän (Arskan suosikkilelu ikinä!) hyppyjen taakse maapalkaksi. Helposti irtosi pikkuakka lelulle ja teki esteet vielä välissä :)

Kovien pakkasten vuoksi en ole koiria kauhean pitkillä lenkeillä käyttänyt, vaan ne saivat tyytyä 3-4km lenkkeihin toppavarustuksella. Hangessa yritin niitä kovasti juoksuttaa että jossakin edes energiaansa purkaisivat - Auria ei tarvinnut edes houkutella hankeen vaan se painuu sinne itsekseen ihan ilman mitään keppejä tai kavereita.
Siriukselle sitten heittelin keppejä ja välillä menin itsekin kirittämään koiria umpihankeen. Olisikin ollut parempi pysyä siellä hangessa, eikä lähteä tielle liukastelemaan koska liukastumisen seurauksena minulta repesi sivuristiside oikeasta polvesta. Lenkkeily onnistuu polvituen kanssa ja kaikki on hyvin niinkauan, kun jalkaa ei tarvitse sivusuunnassa taivuttaa.

Siskoni tilaa omalle saksanpaimenkoiralleen Back on Track -verkkoloimea, joten samaan tilaukseen lähtee verkkoloimi myös Siriukselle. Selkä sekä reidet ovat poitsulta taas jumissa, mutta sain hieromalla joitain lukkoja aukeamaan.
Viikonloppuna olisi taas WaU:n agilitya tiedossa, jos tällä kertaa saisi treenattua vähän enemmänkin kuin pari hyppysarjaa.

Mummolan harrastukset

Pakollinen yhteinen poseeraus

Törmäilykoirat

Liian kova vauhti, kamera hyytyi!

Hyytävää

2012-01-17T09:51:00.000-08:00

Kärsin tuosta säästä, vaikkei siellä olekaan kuin muutama aste pakkasta - joskus vähän enemmän. Palelen eikä oikein huvita tehdä mitään ulkona (treenaamisesta puhumattakaan), ei edes mennä sinne mutta koirat on lenkitettävä.
Sirius ja Auri tuntuvat nauttivan lenkkeilystä, ainakin hangessa juokseminen vapaana on molemmisa hurjan hauskaa, varsinkin jos joku heittelee keppiä tai käpyjä. Toisaalta Siriuksen selkä ja murtunut etujalka menevät helposti jumiin kylmässä vaatetuksesta huolimatta, ja koko koira alkaa liikkua kankeasti kun pakkasta on liikaa.
Ja sitten vielä Auri, joka haukkuu ihmisiä, puita, postilaatikoita, toisia koiria, lintuja, tuulenpuuskaa, lumikokkaretta tiellä ja lista jatkuu... Ihmeellistä tyhmäilyä, taisi teiniakalla jäädä aivot juoksupöksyihin vai minne lie hävinneet. Pitää vaan itse yrittää laskea kymmeneen ja jatkaa kouluttamista.

Eilen käytiin kuitenkin Anniinan ja Adyan kanssa pitkällä lenkillä, Aakkoset ainakin viihtyivät erinomaisesti ja leikkivät keskenään. Sirius taisi keskittyä enemmän hajujen maailmaan ja merkkailuun, kun kerrankin oli kaksi ihanaa tyttöä mukana.
Pari tuntia siinä vierähti jutellessa kooikkereista ja muista koirajutuista (mistäs muustakaan). On mukavaa saada samanhenkistä seuraa lenkille, varsinkin vielä kooikkeri-ihminen! Parasta kyllä on se, että kaikki kolme luppakorvaa tulevat hienosti toimeen toistensa kanssa ja tykkäävät yhdessäolosta.

Viikonloppuna Aurinko sai uuden talvitakin (vuori on kunnon kerros vanua ja sisäpinta paksua fleeceä), halvalla ja ihan uutena Tokmannilta (!). Vähän piti takin vatsakappaletta pienentää ja lisätä muutama heijastin, mutta ainakin nyt Aurilla on lämmin mantteli.
Siriuksen takkiinkin lisättiin pari heijastinta, nyt tosin rupesin säästämään rahaa että saisin ostettua ukolle vihdoinkin BoT -verkkoloimen. Se tulisi kyllä tarpeeseen ja sitä voisi lainata Aurillekin treenailuja varten.

Saa nähdä, milloin on seuraavat tokotreenit, agiliitämään on tarkoitus mennä lauantaina WaU:n porukalla. Lämpimässä sisähallissa vieläpä :D

Multatien lumipellolla

Keppikeppikeppikeppi

Mun keppi!

Vuoden vanha Aurinko (ja match show)

2012-01-09T10:28:00.000-08:00

Minun rakas pikkuakkani täyttää tänään 1 vuoden! Muistan ihanan iloisen uutisen, jonka sain Pirjo -kasvattajalta tasan vuosi sitten: "Tuli yksi narttu, se on sitten sulle!" Ja mikä pakkaus sieltä minulle tulikaan, Siriuksen pikkusiskoksi/morsiameksi ja minulle uudeksi koiraystäväksi sekä harrastuskaveriksi.
Aurissa on potentiaalia, vauhtia, motivaatiota, intoa, iloa ja rakkautta vaikka muille jakaa. Ainoa mikä jäi puuttumaan, oli järki. Joskus siitä näkee tuikahduksia, huomaa että Auri tajusi jotakin, jokin meni perille - joten en ole ihan vielä kokonaan menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö joku järjenhiven Aurinkoisen päähän joskus tiensä löytäisi :D
Toisaalta, Aurinko korvaa puuttuvan älynsä suurensuurella iloisuudellaan joka purskahtelee ja räjähtelee kooikkerista ulos, kun ei se vaan mahdu olemaan sisällä! Erityisesti kaikki rakkaat ihmiset ja koirat saavat olla tämän riemun kohteena, puhumattakaan koiraharrastuksista jotka täytyy aina tehdä ihan täysillä: täydellä vauhdilla, ilolla ja ärhäkkyydellä.
Onhan Aurissa "huonojakin" puolia, asioita joihin minä haluan puuttua, mutta näin synttäreillä ei niitä mietitä :)

Sunnuntaina käytiin match showssa Varkaudessa, jossa Auri esiintyi luultavasti viimeisen kerran pentuluokassa. Mukana olivat myös äitini sekä Sari ja colliet, ja tietysti Sirius.
Auri esiintyi tapansa mukaan hienosti, ainostaan pöydällä oleminen tuntui inhottavan (huomasin että pöytä huojui jos koira liikkui siinä). Hampaat Auri antoi katsoa hienosti, mutta takaosan tutkiminen inhotti, onneksi lihapulla sentään helpotti tilannetta. Punainen nauha kuitenkin saatiin, ja punaisten pentujen kehässä pitkän seisottamisen jälkeen tuomari laittoi meidät toisiksi! Eli pentujen PUN2 irtosi mätsäristä tällä kertaa, vaaleanpunainen ruusuke sekä herkkuja lähti siitä kehästä mukaan.
Siriuksellekin pöytä tuotti ongelmia, siinä seisominenkin näytti olevan Siriuksesta vähän arveluttavaa mutta hyvin sai kuitenkin tuomari poitsun tutkittua. Juostessa häntä nousi taas hienosti korkealle, mutta punaisen nauhan tuomari silti meille antoi. Punaisen nauhan saaneiden pienten aikuisten kehässä Sirius ei enää jatkoon päässyt, taisi kätellä meidät viimeisenä ulos.
Olin ilmoittanut koirat vielä parikilpailuun, sekä Siriuksen nakkiralliin ja Aurin juoksukisaan. Parikilpailussa esitettiin siis itsekseen kaksi koiraa, aluksi vähän epäilin kuinka se onnistuisi, mutta tuomarista olimme erinomaisia joten pariluokan voitto tuli meille! Siriuskin siis sai ruusukkeen vaikka joutuukin jakamaan sen puoliksi Aurin kanssa ;)
Nakkirallissa piti syödä metrin matkalta 26 nakinpalaa, Sirius sähläsi alussa ja joutui palaamaan taaksepäin, jossa hukkantui vähän aikaa. Kolmas sija kuitenkin irtosi 16 sekunnilla ja herkkupussi saatiin palkinnoksi.
Juoksukisan matka oli ehkä 15-20m, koira jätettiin istumaan lähtöviivalle ja omistaja kutsui maalilta koiraa luokseen. Aurinkohan suorastaan lensi luokseni! Voittoaika oli 2,22sekuntia, seuraavaksi tulleen aika taisi olla päälle 5s, joten on tuo pikkuakka aika kiituri! Kotiin viemisiksi lähti pokaali, ruusuke sekä herkkupussi.

Vaikka mätsärissä (tai virallisessa näyttelyssä) menestyminen on mukavaa, on minusta silti paljon hauskempaa nähdä kun koirani oikeasti nauttivat siitä mitä tekevät. Kuten Sirius nauttii mejästä ja tokosta (agilitysta melkein yhtä paljon), sekä Aurinko agilitysta, juoksemisesta ja tokosta.
Ehkä muissa lajeissa kuin näyttelyissä on juuri se, että niissä punnitaan muutakin kuin ulkonäköä: koirakon yhteistyötä, molempien osaamista, kärsivällisyyttä, motivaatiota. Näissä lajeissa omistaja näkee oman käden jälkensä koirassa, sen tekemisessä ja olemisessa. Tärkeintä on kuitenkin luottamus puolin ja toisin, sekä se että meillä on hauskaa yhdessä, maailman hauskinta!

Aurinko pienten pentujen PU2 & juoksukisan 1.sija

Parikilpailun voittajat!

Vähän agilitya ja enemmän teiniä

2012-01-07T10:19:00.000-08:00

Joulu meni rauhallisesti Joroisissa vanhempieni luona, koirat saivat isot kasat lahjoja (herkkuja enimmäkseen), tosin myös molemmille oli pehmeä paketti, koska neuloin niille pipot joululahjaksi.
Uusi Vuosi ei ollut koirista sen ihmeellisempi, Aurikaan ei kuulemma reagoinut raketteihin ollenkaan ja Sirius tapansa mukaan nukkui sikeästi vuoden vaihtumisen yli saunottuaan oikein kunnoll :)

Aurille on tullut opetettua pari uutta temppua, eikä mitään tokojuttuja niinkuin alunperin ajattelin. En vaan jotenkin uskalla alkaa opettaa sille mitään "oikeita" juttuja, en osaa toimia tokossa samalla tavalla Aurinkoisen kanssa kuin osaan Siriuksen.
Siriuskaan ei ole oppinut mitään uutta koko 4 viikon lomallani, mutta haitanneeko tuo. Jotenkin nyt ei vaan huvita treenata mitään, eikä oikein tehdäkään mitään, kaikki energia ja älyllinen toiminta on ihan lopussa.

Eilen ja tänään kuitenkin käytiin Aurinkoisen kanssa agilityn koulutusohjaajien kurssilla Varkaudessa, jossa toimimme harjoituskoirakkona. Perjantaina oli luvassa putken, pussin, pituuden sekä okserin opettelua nollatasolta. Pituus ja okseri tulivat Aurille uusina esteinä, mutta eipä noissa mitään kummallista vaikuttanut olevan. Hienosti Auri suoritti esteet (täydellä vauhdilla tietenkin), vaikka esteet suoritettiinkin yksittäisinä eikä edes peräkkäin. Silti Aurista oli mahtavaa kiitää niin kovaa kuin kintuista lähti!
Lauantaina opeteltiinkin kontakteja puomilla (maassa olevalla) sekä A-esteellä (joka oli madallettu). Aluksi Auri sähläsi maassa olevalla puomilla, ihan kuin se ei olisi tajunnut että alusta nyt jotenkin muuttui tassujen alla. Parin toiston jälkeen Auri malttoi keskittyä ja paineli puomia pitkin suoraan namialustalle, jättäen puomille ripotellut herkkupalat sikseen. A-esteellä Auri hoksasi homman heti, kun näki minun laittavan lihapullaa namialustalle. Luvan saatuaan Aurinkoinen kiisi A:ta pitkin suoraan namialustalle ja tassutkin osuivat ihan oikein (etutassut maassa, takatassut kontaktilla)! Kontaktitreeneissä oli mukana naksutin, jota kliksuttelin kun Auri otti kontaktin oikein ja iski kirsunsa namialustalle. Selvästi toimiva tekniikka, koska pientä edistymistä tuli heti :)

Ja pääsihän se Siriuskin vähän tekemään agilitya, se sai olla demokoirakkona koulutusohjaajille sekä muille katsojille: kuinka kisaava agilitykoira suorittaa kontaktit. Ja hienosti teki, otti kaikilta kontaktiesteitä hienosti kontaktit, vaikka kurssin vetäjä käskikin minut tekemään vähän haastavampia juttua (eri kulmia ja etäisyyksiä). A-esteellä on silti vielä harjoittelemista, vaikka Sirius ottaakin kontaktin siitä. Haluaisin että Sirius ottaa 2on-2off -kontaktin A:lla, sain siihen hyviä vinkkejä kouluttajalta joten ne otetaan käyttöön :)
Siis sitten kunhan päästään seuraavan kerran agiliitämään...

Hiljainen joulukuu

2011-12-20T03:29:00.000-08:00

Viikko sitten käytiin Anniina ja Adyan kanssa pitkällä lenkillä, jossa parannettiin koiramaailmaa samalla kun 3 kooikkeria juoksivat hangessa (kyllä, silloin oli vielä lunta). Ja toissamaanantaina oli viimeinen tokoilu kaveriporukassa Joensuussa tämän vuoden osalta.

Auri oli ihan superinnoissaan kaikesta tekemisestä, joten uusia juttuja ei tehty yhtään, vahvistin vain naksuttimella ja namilla perusasentoa, istumista, maahanmenoa ja paikallaoloa (maaten ja istuen). Luoksetulon harjoittelussa käytin lelua, samoin liikkeestä seisomaan jäämisessä. Kaikki oli hienoa, vaikkei mitään kokonaisia liikkeitä Auri osaakaan. Seuraamista voisi alkaa harjoittelemaan, samoin kuin hyppyä. Eikä Auri myöskään osaa nousta makuuasennosta istumaan vielä, kaikista näistä asioista voi vain syyttää ohjaajaa/kouluttajaa.
Tuntuu vaan että Aurinkoinen sählää sähläämistään, mutta se ei kuitenkaan tarjoa mitään juttua itse vaikka odottaisi kuinka. Pitäisi vaan itse ryhdistäytyä erityisesti tokossa Aurin kanssa, agilityahan ei voi vielä todellakaan tosissaan treenata 11kk vanhan kooikkerin kanssa. Kaikki hommat tehdään leikin varjolla ja kontakteja eikä keppejä olla käyty vielä lähelläkään. Nyt tosin ajattelin opettaa Aurille kontaktit pahvilaatikon tms. avulla, kun kerran on joululomakin. Katsotaan sitten osaanko nauttia siitä ja saanko mitään aikaiseksi koirien kanssa, kun kandin tutkielma painaa päälle ihan liikaa.

Siriuksen kanssa tehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet jälleen kerran ilman hyppyä, ei voi muuta sanoa kuin että kaikki liikkeet alkavat olla kisakunnossa! Ei hassumpaa, mutta vielä ei minulle rohkeus eikä rahat riitä tokokokeeseen ilmoittautumiseen. Toisaalta, Tommy Wirén on sanonut että paremmaksi koirankouluttajaksi tulee kun treenaa perusasioita, oli sitten aloittelija tai huippuosaaja. Nähtävästi minä olen ottanut tämän neuvon ihan tietämättäni ohjenuorakseni tokossa :D

Ja Aurikin täytti tosiaan jo 11kk, joten mitatahan se piti:

39cm - 9,7kg

Laihtuminen johtuu siitä, että Auri oli valeraskaana juoksujensa jälkeen joten vähensin ruokaa rajusti ja lisäsin liikuntaa melkein kaksinkertaiseksi. Nyt on hoikka pikkuakka, mutta onneksi valeraskauskin maidonvuotamisineen meni jo ohi, joten Aurinkoinen voi alkaa syödä taas normaaleja annoksiaan.

Eilen käytiin myöskin Heinävedelle äidinäitini luona ja tavattiin muitakin kaukaisempia sukulaisia. Sirius ja Aurinko olivat kerjäämässä sekä rapsutuksia että ruokaa, Sirius jopa päätti mennä vieraiden jalkoihin makaamaan kahvipyödässä ettei vain jäisi paitsi mistään mukavasta :) Lisäksi molemmat nukkuivat päivän päätteeksi tyytyväisinä mummon jalkotaipeessa vierivieressä lämmittämässä.
Ja vaikka en pidä talvesta yhtään ja toivoisin kesän olevan aina, ei tämä loskasää mukavaa ole. Pesin kooikkerit ja Milon jo kertaalleen, mutta nähtävästi minun on tehtävä se vielä kerran ennen joulua. Onneksi niillä on sentään kurahaalarit, ettei tarvitse ihan kokonaan kaikkia koiria uudestaan kuurata. Joululahjatkin on jo koirille sekä ihmisille ostettu ja tehty, enää on edessä vain paketointi. Jos siinä vaiheessa tulisi minullekin vähän jouluisempi mieli, nyt ei todellakaan tunnun joululta eikä edes lomalta sen kanditutkielman takia. Aivojen nollaus tulisi kyllä tarpeeseen, ehkä jouluherkkujen leivonta auttaisi tähän ongelmaan. Tai ainakin niiden taikinoiden syönti, valmiista leivoksista viis :D

Tokoilua puolitosissaan

2011-11-17T12:48:00.001-08:00

Maanantaina oltiin taas Niinivaarassatokoilemassa samalla porukalla kuin aiemminkin.
Sekä Siriusettä Auri toimivat häiriökoirina Bondille, ja minä pääsintoimimaan niin henkilöryhmän pyörivänä ihmisenä kuintokotuomarinakin Adyalle. Anniina vuorostaan ottiAurille tokon luoksepäästävyyden, miten hienosti voikin pienikooikkeri istua vieressä ja antaa katsoa hampaat! Tosiaanensimmäistä kertaa ikinä harjoiteltiin tokoluoksepäästävyyttä,eipä siinä näytä ongelmia olevan :)

Siriuksen kanssatehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet (tosin pätkissä ettäAurinkoinenkin pääsi välillä treenaamaan ja ilman hyppyä, koskasitä ei ole käytettävissä).
Seuraaminen on vähänliiankin innokasta ja iloista, Sirius murisi aloittaessaanseuraamisen jonka se tekee ainoastaan ollessaan ihan liekeissäjostain jutusta. Nähtävästi seuraaminen on sellainen asia!Käännökset hyviä vasemmalle, oikealle kääntyessä liikaaväljyyttä. Palkkaus lähempänä vartaloa käännöksessä(kädestä) tai lelun heitto oikealle sivulle.
Jäävätliikkeet oikein mallikkaita, näissä seuraamisen vire ei ehtinytnousta vielä liian korkeaksi. Hyvin jäi seisomaan ja maahan, eikätaaksekierto aiheuttanut kääntyilyjä. Palkkaus jääväänliikkeeseen.
Kaukokäskyt olivat hyviä, onhan niitäharjoiteltukin enemmän kuin muita tokojuttuja tähän mennessä!Istumaannousu alkaa olla liiankin nopea, Siriuksen takapuoli nouseemaasta muutaman sentin kun sen pitää niin innoissaan ponnistautuaistumaan. Rauhallisemmat palkat hetkellisesti siihen. Maahanmenossaei moitteen sijaa.
Nouto oli erittäin hyvä,palauttikin laukalla ja ihan hyvällä vauhdilla. Otetta kapulaanpitää vielä muistutella ja palkita vain hyvästä otteesta,välillä meinaa kapula olla vinksin vonksin suussa ja palautusvauhtihidastuu puupalikan hölskyessä hampaissa.
Luoksetuloaiheutti ohjaajalle harmaita hiuksia. Pysähdys valui pelkälläkäsimerkillä, joten sitten kokeiltiin pari kertaa käsimerkin,käskysanan ja pallon kanssa. Tämän jälkeen otin pelkälläsuullisella käskyllä 'seis' ja kappas, Sirius pysähtyi metrinsisällä käskystä. Luoksetulon loppu oli myös mielenkiintoistahinkattavaa, Sirius tuli iloisena ja täysille luokse muttaperusasento oli sitten vino ja liian löysä. Muutaman toistonjälkeen perusasento oli suora ja tiivis, jolloin palkkasinruhtinaallisesti ja lopetin luoksetulorumban siihen siltäerää.>
Paikallamakuussa ei mitään ihmeitäollutkaan, Sirius on ja pysyy maassa vaikka maailman tappiin asti.Ainakin treeneissä :D

Aurin kanssa harjoiteltiin vanhoja juttuja: perusasentoa, maahanmenoa, istumista, liikkeestä seisomista, paikallaoloa ja luoksetuloa.
Perusasentoa Auri tarjoaa jo usein itse, vielä ei ihan pelkkä sanallinen käsky riitä sivulletuloon. Hyvällä mallilla on kuitenkin tämä liike.
Maahanmeno ja istuminen onnistuvat oikein hyvin käsimerkin sekä suullisen käskyn avulla, ilman käsimerkkiä Auri tuntuu vielä miettivän että mitä pitikään tehdä. Pikkuakka kaipaa selvästi lisää vahvistusta sanan ja teon välille, naksutin siis kuntoon että pääsee heti palkkaamaan koiraa oikeasta liikkeestä.
Paikallaolo tuotti ongelmia, Auri olisi kaikista mieluiten vaan treenannut sivullaoloa sekä seuraamista, ja lähti perääni muutaman kerran paikallamakuusta/-istumisesta. Lopulta nämäkin liikkeet saatiin sujumaan, etäisyyttä max. 10m ja aikaa 10-60sekuntia.
Luoksetulo on vielä melko alkutekijöissään, mikään oikea tokoliike se ei meillä tule olemaan vielä hetkeen. Välimatkaa on 10-25m, Auri odottaa istuen käskyä ja tulee eteen (ei suoraan sivulle kuten Sirius). Vielä en ole opettanut Aurille eteenistumista, nyt vaan haetaan vauhdikasta luoksetuloa ja oikeaa paikkaa, mihin sitten myöhemmin Aurin tulee pystähtyä ja istua. Palkka tulee leluna jalkojen väliin, toisinaan otetaan myös vauhtiluoksetuloja (eri käskysanalla) jolloin lelu lentää minun taakseni.
Luoksepäästävyys mukaan lukien ihan hyvin treenit Aurinkoisenkin kanssa, pikkuakka korvaa puuttuvan älyn ikuisella iloisuudellaan treeneissä :D

Vähän ehti ensiluntakin sataa Joensuussa ja sain jopa otettua muutaman kuvan kooikkereistani takapihalla säntäilemässä. Melkein pysyi kamera perässä ja valostuskin oli lähellä osua kohdalleen...

Ilmeellä taas

Lehti (Aurin suussa) on jahtaamisen arvoinen

Löllöhuuli-Auri

Lelun possessoima Sirius

Aurinko 10kk ja arkea

2011-11-13T10:04:00.001-08:00

Aurinko täyttää tänään 10kk, miun pikku kääkkänen <3 Tosin pennulta se näyttää vieläkin ja käyttäytyy minua kohtaan pentumaisesti. Muille koirille esitetäänkin sitten emäntää ja Isoa Tyttöä niin että pölisee. Lähinnä minä pölläytän Auria ja passitan sen jäähylle, jos pikkuakka ei osaa olla kivoiksi koiriksi.

Lisäksi uutena mausteena arkeen on tullut remmirähjäys. Ei aina, ei jokaiselle koiralle mutta silloin tällöin. Mitä pimeämpää, mitä suurempi koira ja mitä epävarmempi taluttaja (vastaantulevalla siis), sitä todennäköisempi on rähähdys. Tosin useimmiten vastauksena toisen koiran rähinälle. Auri nostaa kaikki karvansa pystyyn näyttäen pieneltä hyeenalta, rähähtää, näyttää hampaitaan, väistää kauas ja pälyilee.
Onneksi Sirius ei sentään lähde tähän pöllöilyyn mukaan. Nami sentään auttaa Aurinkoisella, jos vaan tajuan vetää sen tarpeksi aikaisin esiin ja saamaan kontaktin pikkuakkaan. Tällöin ohitukset sujuvat hyvin, ja Siriuskin saa ansaitun palkintonsa hienosta käytöksestä.
Vapaana ollessaan Aurinko (sekä Sirius) ohittavat toiset koirat ja kaiken muunkin ilman minkäänlaisia ongelmia, kutsun koirat vaan vierelle kävelemään tai pysäytän istumaan jos vastaantulijalla on hankaluuksia oman nelijalkaisensa kanssa.
Ei kai auta kuin itse ennakoida toisten koirien ohituksia ja vahvistaa Aurin hyvää käytöstä. Teini-ikä koettelee kovasti, rähjäämisen lisäksi myös pelottavia asioita ilmestyy lenkille/taloon/autoon/pihalle, joille täytyy murista niskaharja pörhössä. Ohimenevä kausi, sitä mantraa on täytynyt itselleen hokea.

Tokoa on treenattu nyt pikkuryhmässä itsenäisesti pari kertaa, ja ainakin Sirius on ihan tulessa siitä hommasta. Lähtee liikkeisiin mukaan vähän liiankin säpäkästi välillä, mutta helpompi on koiraa rauhoitella kuin yrittää virittää moottoria. Avoimen liikkeet alkavat melkein olla hankassa (luoksetulon pysähdystä lukuunottamatta), täytynee ottaa treenilistalle pari voittajaluokan liikettä ettei tokotreeneistä tule pelkkää vanhan kertausta taitavalle Titiuulle :)
Aurin kanssa harjoitellaan kontaktia, perusasentoa, luoksetuloa ja paikallaoloa. Istuminen ja maahanmeno kuuluvat myös harjoiteltaviin asioihin. Auri ei osaa mitään muuta kuin katsekontaktin oikeasti, muihin se tarvitsee vielä käsimerkin suullisen käskyn lisäksi sekä paljon treenausta.
Nyt tosin aloin opettaa Aurinkoista naksuttimelle, toivottavasti sen kapineen avulla saadan parempia treenejä aikaiseksi :D

Aurinkoisen mitat:

10kk: 10,2kg - 39cm

Ja Sirius myös reiluuden vuoksi:

4,5v: 11,5kg - 40cm

Lokakuun harrastamiset

2011-11-01T12:31:00.000-07:00

Auri käväisi Spanieliliiton erkkarissa, tuloksena JUN EH. Aurinko oli tuomarin mielestä liian vähänturkkinen ja kehittymätön, muuten hieno koira. Kappas vaan kun junioriluokan koira on vielä keskeneräinen ja sen kuuluu kehittyä, mutta se oli tämän tuomarin mielipide yhtenä päivänä.
Arvostelu on jossakin teillä tietämättömillä, katsotaan jos jostain löytyy.

Lokakuun puolivälin tienoilla käytiin Anniinan ja Adyan kanssa agiliitämässä. Molemmilta koirilta löytyi intoa ja vauhtia tekemiseen, Sirius jopa roiski kontaktien yli olleessaan niin innoissaan, että piti vähän hidastella poitsun vauhtia :D Keppien aloituksen hakemista treenattiin eri kulmista, myös niin että minä jäin joko taakse tai oli kauempana edellä. Hienosti malttoi Sirius hakea oikean aloituskohdan siitä huolimatta, ja tehdä kepit vielä loppuun asti!
Aurinkoisen kanssa otettiin helppoja pätkiä, hyppyjä ja putkia lähinnä. Pussia otettiin pari kertaa yksinäisenä esteenä ja sitten liitin sen perään hypyn, että sain vähän lisää vauhtia pussin suorittamiseen. Kyllä siitä vielä agilityritsa tulee, jos vaan minä osaan kouluttaa sen oikein :)

Anniina kuvasi meitä videollekin, ne ovat täällä: Siriuksen rata ja Aurin pätkät. Kiitos paljon Anniinalle kuvauksesta sekä treeniseurasta!

Eilen oltiinkin pitkästä aikaa treenaamassa tokoa Niinivaaran koululla pienellä porukalla, mukana oli Sari pehkojensa Bondin ja Raisan kanssa, sekä Dusty-collie omistajineen.
Siriuksen kanssa otin avoimen luokan liikkeitä satunnaisessa järjestyksessä, luoksetulon pysäytyksessä on toivomisen varaa. Käsiliikkellä Sirius valuu hirvittävän pitkälle ja suullisella käskyllä pysähtyy paremmin, mutta sivulletulo on sitten auttamattoman hidas.
Nouto oli OK, vaikka palauttikin ensin ravilla ja sitten hitaalla laukalla. Kaukokäskyt olivat hyvät, ehkä 7-8 arvoiset. Pitää palkata selvästi tiheämmin ja pitää asennoissa pidempään, koska Sirius ennakoi erityisesti istumaannousua. Piilopaikallamakuussa ei ongelmia, otin vain pari lyhyttä paikallamakuuta ollessani piilossa ettei Sirius ainakaan epäonnistu (mistä tuskin on pelkoa, tuo kooikkeri makaa paikoillaan vaikka maailman tappiin :D).
Seuraamiset olivat iloisia, vähän Sirius edisti välillä innoissaan ja täyskäännöksessä pitää saada käännös tiukemmaksi sekä itsellä että koiralla. Jäävät liikkeet menivät nappiin, seisoessa kääntyy katsomaan vähän liiaksi kun kävelen Siriuksen taakse, mutta jalat eivät liiku. Pitänee käyttää namia etupalkkana, jonka jättää Siriuksen eteen jotta herkku kiinnostaa enemmän kuin minun tuijottamiseni.

Aurikoisen kanssa otettiin perusasennon harjoittelua, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, paikallamakuuta sekä liikkeestä pysähtymistä.
Istuminen ja luoksetulo ovat ainoat liikkeet, jotka Auri osaa ilman käsimerkkiä tai kädellä avustamista, mutta siitä voin syyttää vain omaa laiskuuttani. Toisaalta en haluakaan että Auri osaa kaikki tokoliikkeet heti 15kk vanhana, jotta siitä voisi samantien tulla tokovalio. Koiranpennun pitää antaa saada olla koiranpentu, tärkeintä että Aurista on hauskaa tehdä juttuja minun kanssani ja että se tietää voivansa luottaa minuun.
Istumista ja maahanmeno otettiin yksittäisinä liikkeinä paikoillaan, pitäisi opettaa vihdoin Aurille se naksutin että pääsisin palkkaamaan juuri oikealla hetkellä oikeasta toiminnasta, koska tuo kakara on hirveä sählääjä eikä minun käteni ole nopeampi kuin Aurin refleksi ottaa nami kädestä.
Paikallamakuu sujui Aurilta hyvin, matka vaihteli 5-10m ja aika 10s-1min. Palkkaus namilla maahan tassujen väliin ja vapautus katsekontaktista maassa ollessa.
Luoksetulossa jätin Aurin istumaan paikoilleen, matkaa 15-20m ja kutsuna "tule". Palkkasin lelulla jalkojen eteen, yritän siis opettaa Aurille hiljakseen PK-luoksetuloa, koska tarkoituksena on mennä pikkuakan kanssa BH-kokeeseen jonain päivänä. Lisäksi Aurissa on sen verran virtaa ja vauhtia, että suoraan perusasentoon meneminen luoksetulossa saattaisi tuoda lisämetrejä tai rankat jarrutusjäljet suoritukseen :D
Liikkeestä pysähtymistä harjoiteltiin tennispallon avulla; Auri juoksi minua kohti, jolloin valeheitin pallon ja annoin käskysanan "seis". Auri pysähtyi seisomaan ja samantien kehu, vapautus ja pallo lensi koiran taakse. Muutama toisto tehtiin ja jokainen onnistui hienosti, olin haljelta ilosta kun muistan miten hankalaa oli Siriukselle liikkestä pysähtymistä opettaa. Jos Aurinkoisen kanssa pääsisi helpomalla :)

Nyt saa nähdä milloin on seuraavat treenit, minulta leikataan huomenna kaksi viisaudenhammasta pois, joten ruokavaliona on loppuviikon todennäköisesti jäätelö sekä jogurtti. Pelkkä puhuminenkin on varmasti vaikeaa, joten parempi jättää koirien kanssa treenaaminen hetkeksi sikseen.

Loppuun muutama kuva karvattomista kooikkereistani (kamerallani joka toimii vain lämpimissä sisätiloissa 5min kerrallaan):

Pystykorvakooikkeri ja villasukka


Voisitko sä nyt leikkiä etkä kuvata?

Auri ottaa kädellä kun ei muuten onnistu.

Lentävä Auri ja lennättävä Sirius

Tapaturmia ja syystuulia

2011-10-11T11:01:00.000-07:00

Vihdoin pääsin päivittämään blogia, joko bloggerissa on ollut jotakin vikaa tai sitten jossain tietokoneen asetuksissa/internetyhteydessä.

Aurinko on vihdoin tullut takaisin Joensuuhun, juoksut loppuivat vihdoin ja viimein mutta nyt pikkuakka on valeraskaana. Nisät on melko turvoksissa ja koko koira on jotenkin vaisumpi sekä rauhallisempi. Vähensin ruokamäärää ja lisäsin liikuntaa sekä muuta puuhastelua, jos se vaikka auttaisi oireisiin.

Tekevälle tapahtuu, niin myös Aurinkoiselle. Pari viikkoa sitten keskiviikkona olimme menossa polkupyörällä näyttelytreeneihin, kun syystä X Auri väisti jotakin juostessaan pyörän vierellä ja onnistui saamaan vasemman etujalkansa pinnojen väliin. Hirveä itku ja parku siitä seurasi, pyörästä meni kaksi pinnaa poikki ja Aurin tassu turposi nilkan kohdalta melkoiseksi. Myös syvä pistohaava oli ranteessa.
Onneksi Henna ja Pia olivat puhelinsoiton päässä, ja tulivat pelastamaan meidät tukalasta tilanteesta. Takaisin kotona sitten haudoin Aurin jalkaa kylmällä tuntikaupalla, puhdistin haavan ja sidoin koko jalan. Alkuun pelkäsin jalan revähtäneen, mutta jo perjantaina Auri käytti jalkaansa normaalisti ja juoksi vapaana muiden koirien kanssa.
Nähtävästi jalassa oli vain lievä venähdys haavan lisäksi, joten jo sunnuntaina uskaltauduin Antin, Tiinan sekä itskujen ja omien koirieni kanssa Kolille kiipeilemään. Maisemat olivat upeat kauniissa ruskasäässä, toivottavasti saan Tiinalta jossain vaiheessa kuvat itselleni että voin laittaa niitä tännekin :)

Siriuksen kanssa vietettiin hiljaista elämää sillä aikaa kun Aurinko oli hoidossa, tokoa treenailtiin ihan huvittelumielessä ja lenkkeiltiin ahkerasti. Muutaman kerran olen ottanut kaukoliikkeitä sekä noutoa sisällä, nyt pitäisi siirtää ne ulkotiloihin jotta saisi suoritukseen häiriötä. Luoksetulon pysätystä täytyy miettiä uudestaan, koska luin vasta nyt säännöistä ohjaajan saavan käyttää pelkästään suullista tai käsimerkkiä - ei molempia. Nyt sitten testaillaan että kumpi on Siriukselle toimivampi vaihtoehto.

Lisäksi Sirius pääsi esiintymään agilitynäytöksessä Suhmurassa Tessu-tehtaanmyymälän avajaisissa, ja Aurikin oli mukana sosiaalistumassa. Aginäytökseen varattu kenttä oli ikävää kivipohjaa, joka ei ollut Siriuksestta kovinkaan mukava jalkojen alla. Jaksoi kuitenkin tehdä 3 rataa reippaasti ja viihdytti muutenkin vieraita erilaisilla tempuilla sekä vetoleikeillään.

Aurinkoisen kanssa ollaan kerran käyty Joensuussa näyttelytreeneissä, jolloin paikalla oli kolme ḿuutakin kooikerhondjea (Adya, Shanti ja Fayza). Auri itse esiintyi hienosti, minä sain uusia ohjeita koiran esittämiseen ettei tuomari ainakaan siitä pääse spanielierkkarissa huomauttamaan. Aurinko näyttää ihan pennulta vähän vanhemman Adyan rinnalla, Auri ei ole kasvattanut minkäänlaisia karvoja eikä massaakaan hirveästi ole.
Siriuskin pudotti karvansa, häntä- sekä mahahapsut ovat kadonneet jäljettömiin. Onneksi kaivoin koirien takit varastosta, että on edes jotain lämmintä päälle kunhan säät viilenevät.

Viime viikolla äitini soitti ja ilmoitti seropimme Milon jääneen auton alle. Kova oli huoli mustasta ukosta, annoin ensiapuohjeita ja käskin viemään heti seuraavana aamuna eläinlääkäriin tutkittavaksi. Kipulääkkeen saatuaan Milo sentään söi ja joi normaalisti, eikä virtsassa ollut verta.
Aamulla eläinlääkäri oli tutkinut Milon, luusto oli kunnossa mutta oikeaan takajalkaan tuli parikymmentä tikkiä sekä dreeni ja vasemmalta puolelta korva sekä kylki olivat palaneet pakoputkessa.
Kävin itse viikonloppuna hoitamassa rakasta potilasta, joka oli kovasti lähdössä isäni mukana maatilan töihin ontumisesta ja kaulurista huolimatta. Kipulääke, antibiootti ja salva palovammoihin kuuluvat Milon elämään seuraavat kaksi viikkoa. Lenkillä sentään käytin Miloskia, valjaissa ja hihnassa tosin koska ukko olisi välttämättä halunnut juosta kilpaa kooikkereiden kanssa.
Onneksi tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä sekä tikeillä, eikä tapahtunut mitään sen vakavampaa vaan Milo toipuu entiselleen.

Tällä viikolla on tarkoitus mennä vielä kerran näyttelytreeneihin Aurin kanssa sekä perjantaina molempien kooikkerit pääsevät todennäköisesti treenaamaan agilitya Adyan ja Anniinan kanssa! Toivottavasti nämä suunnitelmat onnistuvat, eikä mitään tapaturmia osu enää kohdalle, vaan loppuvuosi menee mukavissa tunnelmissa.

Loppuun kauniita syysmaisemia vanhempieni luota Joroisista, Sirius ja Aurinko tietysti pääosissa :)

Satumetsä, Savitaipale ja seisova narttu

2011-09-19T12:56:00.000-07:00

Aurinko on edelleen hoidossa juoksujen takia, mutta ehdin sentään vähän aikaa viettää pikkuakan kanssa kun menin käymään vanhempieni luona Joroisissa. Antille ei Auria hoitoon annetukaan työvuorojen takia.
Edelleen siis narttu vaan juoksee, eihän siinä ole mitään epätavallista mutta Auri on seisonut viikon ja seisoo edelleen. Aikamoinen jalostusnarttu, eipä ainakaan luulisi astutuksen kanssa tulevan ongelmia kun on jo 8kk vanhana noin innoissaan hommista :D

Siriuksen kanssa ollaan vietetty laatuaikaa kahdestaan. Poitsu pääsikin 11.9. Lykynlammelle Satumetsä -tapahtumaan, jossa esiinnyttiin viidessä agilitynäytöksessä. Siriuksella oli superkivaa tapahtumassa, käsiä riitti rapsuttamaan ja koko ajan kehuttiin. Jopa radalla Sirius innostui haukkumaan keppejä tehdessään ja oli muutenkin normaalia säpäkämpi. Mukava yllätys, tein muutaman asian eri tavalla ennen näytöksiin lähtöä, ja nähtävästi niillä oli vaikutusta Siriuksen motivaatioon.
Ratapiirroksia näytöksestä minulla ei ole, suurin osa radoista vedettiin paikan päällä hatusta ja väännettiin näyttävään muotoon. Ensi vuonna mennään uudestaan toivottavasti kahden kooikkerin voimin, sen verran hauskaa oli!

Aurinkoisen kanssa suunnattiin lauantaina Savitaipaleen ryhmänäyttelyyn, jonne Pirjo oli sijoitustyttösensä ilmoittanut vielä kerran pentuluokkaan. Paikalla oli muutama muukin kooikkeri-ihminen, oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja ihastella koiria. Eritysesti Koda (Callitris Hidalgo Erminia) lämmitti Aurin sydäntä ja sai hormonit jylläämään. Tunne oli molemminpuolinen, mutta vielä en Aurille tosiaankaan poikakavereita salli. Suukotella saa mutta siihen sen pitää vielä jäädä ;)
Juoksuista huolimatta Auri malttoi esiintyä hienosti, tuomarin tullessa katsomaan maassa seisovaa Auria (ei tutkittu pöydällä), päätti pikkuakka pakittaa pari askelta mutta antoi hyvin tutkia itsensä. Tosin muidenkin kooikkereiden mielestä tuomarissa oli jotakin epäilyttävää, joten tiedä sitten mikä kaikkiin iski.
Tuomari kuitenkin tykästyi Aurinkoiseen, tuloksena siis ROP-pentu ja KP hyvällä arvostelulla:

Sweet, sweet baby. Very good proportions for this age. Kind expression. Excellent position of ears, nice neck. Excellent topline. Very good in movement. Excellent presentation.
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.

Seuraava Aurin näyttely onkin näillä näkymin kooikerhondjien pääerkkari Hyvinkäällä, jolloin pikkuakka onkin jo junnuluokassa.
Näyttelyharjoituksiin mennään Aurin kanssa, kunhan juoksut loppuvat ja Siriuksen kanssa treenataan tokoa kunhan motivaatio (ja mahdollinen treeniporukka) saadaan kasaan. Agilitya on tarkoitus jatkaa molempien kanssa, jos vain saadaan talveksi treenipaikka jostakin.

Agilitya ja Aurin ekat juoksut

2011-09-07T04:38:00.000-07:00

Aurinkoinen aloitti syksyn kunniaksi ensimmäiset juoksunsa, ikää ehti kertyä tasan 7kk ja 3 viikkoa. Auri tuntuu olevan jotenkin hämillään koko juoksuista, mutta antaa toisten koirien haistella ja maistellakin. Sirius on alkanut nyt vähän kosiskella Auria, joten pikkuakka lähtee Antille Varkauteen hoitoon.

Agilitya ehdittiin treenata vielä kerran ennen Joensuuhun tuloa ja opiskelujen alkua. Ehdinpä vaihtaa asuntoakin kuun vaihteessa, uusi osoite on Karsikossa turkoosissa rivitalokaksiossa. Ystäväni Sari asuu samassa huushollissa kahden pehkonsa kanssa, joten koirien pyörii jaloissa kaiken kaikkiaan 4 :D

Siinäpä on viimeisimpien treenien ratapiirros, 3. hypyn tilalla oli rengas. Merkatut ohjeet toimivat, tosin en heti tajunnut Siriuksen kanssa niitä käyttää mutta sujuihan se rata muutenkin ihan hyvin. Kepeille vienti oli vain hankalampaa oikealla kädellä, ennenkuin tajusin tehdä valssin 11-12 hyppyjen väliin, jolloin Sirius jäi vasemmalle puolelle ohjattavaksi ja kepit menivät kuin vettä vaan :)
Aurinkoisen kanssa tehtiin samaa rataa ilman keppejä ja penturenkaalla. Itse epäröin pari kertaa sitä, että tekeekö Auri renkaan myös radalla mutta huoleni oli turha. Saa nähdä miten käy sitten, kun siirrytään käyttämään kisarengasta.
Treeneistä kuitenkin todisteena videot:

Siriuksen rata (Kepeille ohjaus väärältä puolelta.)
Aurin radanpätkät

Näyttelytreeneissä kävin molempien koirien kanssa, Aurinko sai handlerikseen tuttuni Lauran ja itse esitin Siriuksen. Auri esiintyi yllättävän hyvin melkein vieraan ihmisen kanssa, ainoastaan juostessa piti muutaman kerran vilkaista etten minä vaan päässyt katoamaan mihinkään. Pöydällä seisoi kuin vanha kehäkettu, eikä värähtänytkään kun vetäjä tuli tarkastamaan hampaat ja kopeloimaan.
Sirius hoiti homma rutiinilla, tosin huojuva pöytä vähän epäilytti ja siinä piti seisoa kuin patsas. Liikeissä ja siitä seisomaan jäämisessä ei ollut mitään moitittavaa, priimaesiintyjä siis :)

Aurinko on siis ensi viikon enemmän tai vähemmän lomalla. Siriuksen kanssa on sunnuntaina tiedossa Satumetsä -tapahtuma Joensuussa, jossa esiinnymme agilitynäytöksissä. Siitä viikko eteenpäin lauantaina Auri menee Savitaipaleen ryhmänäyttelyyn pentuluokkaan vielä kerran. Katsotaan mitä mieltä tuomari on tällä kertaa, ainakaan esiintymisessä ei pitäisi olla moitittavaa elleivät sitten juoksut ja hormonit tee temppujaan...

Tokohommia jatketaan kunhan yliopiston luennot ovat alkaneet, ja agilityryhmästä yritetään saada paikkaa talveksi. Ja jos vaikka näyttelytreenitkin vielä saisi johonkin väliin ahdettua niin hyvä tulee!
Loppuun muutama huonolaatuinen kännykkäkuva, oma digikamerani kun ei vieläkään ole kuvauskunnossa.

Agiliitelyä sateen tauotessa

2011-08-24T12:33:00.000-07:00

Kooikkereitteni uudet mittatilauspannat kolahtivat viime viikolla postilaatikkoon, suurkiitokset Gessi.fi -pantojen tekijöille!

Agilitya on harrastettu melko ahkerasti, kerran viikossa olen päässyt treenaamaan molempien koirien kanssa mikä ei ole yhtään pahaksi. Syksystä kun ei taas tiedä, pääseekö treenaamaan ollenkaan, missä seurassa ja ennen kaikkea millä rahalla. Tervetuloa opiskelijan arkeen ja lomaankin, rahaa ei ole ikinä.
Vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi eli ihan liikaa, pellot ovat mutavelliä ja vilja oppii kohta uimaan. Väliin on sentään mahtunut pari kuivempaakin päivää, jolloin on heti lähdetty koirien kanssa treenaamaan kentälle. Mukana ovat olleet joka kerta Sari ja Bondi -collie, pehkotyttö Raisakin on välillä ollut vieraileva tähti.

Tämä on parin viikon takainen treeni: oma muunnelma radasta, jonka löysin internetin ihmeellisistä onkaloista. Teemana oli irtoaminen vaikka alussa koiraa pitääkin ohjata melko tiiviisti. Käsky esteen kiertämiselle on hyvä olla, itse käytän sanaa "taka", jolloin koira kiertää esteen taakse ja hyppää minuun päin. Helpotti alkua huomattavasti.
Siriuksen kanssa esteiden 3-4 väliin tein valssin, jonka jälkeen linjasin kevyesti kohti 5. hyppyä, koira edelleen oikeassa kädessä ohjattavana. Taas valssi 7-8 väliin ja koiran vaihto vasemmalle kädelle. Loppu pelkkää revittelyä, kunhan pussin jälkeen muistaa itse ilmoittaa koiralle missä on ja suunnata kulkunsa kohti 11. hyppyä. Ei mitenkään erikoisen vaikea rata, mutta välillä on koirankin hyvä saada tehdä jotakin helppoa ja saada onnistumisen tunteita vähän lepsumminkin :)
Auri pääsi revittelemään mutkaputkea ja kolme hyppyä, ei mitään erikoisia ohjauskuvioita tänään. Vaihdoin vaan välillä puolta, että joudun ohjaamaan Aurinkoista molemmilla käsillä. Pussia otettiin yksittäisenä esteenä pari kertaa kuten myös rengasta, josta pikkuakalla alkaa olla jo jonkinlainen hahmotus.

Tällä viikolla treenattiin myös aksaa, peräti kahdella radalla joista kumpikaan ei ollut erikoisen pitkä tai hirvittävän vaativa. Putken nro 7 tilalle vaihdettiin kepit.

Alussa pelkää juoksemista: 4-5 väliin tein sylkkärintapaisen, 6-7 väliin valssi (joka toimii Siriuksella melkein joka kohtaan), 13 hypyltä pieni haltuunotto ja hypyltä 16. tein kevyen niiston. Agilityohjaustermit tuntuvat nyt olevan itselläni hukasas, mutta ehkä ohjausidean tajuaa. Ja eihän kaikille koirilla toimi samat ohjauskuviot, mutta harjoitus tekee metsurin :)

Toinen rata näytti tältä, 13. esteeksi otettiin vielä eka hyppy toiseen suuntaan. Ajatuksena oli lähinnä saada ohjaajan omat kuviot sujuvammiksi (minulla valssit, Sarilla persjätöt). Eli melkein joka kohtaan tällä radalla johon voi tehdä valssin, sopii myös persjättö - eli kauniisti sokkoleikkaus ts. sokkari.
Esteiden 2-3, 4-5, 5-6, 8-9 ja 10-11 väliin valssit/persjätöt. Esteiden 6-7 välissä toimii meillä peruspyöritys koira oikeassa kädessä ja lähetys hypylle 8. jolloin itse ehtii (toivottavasti) putkelle. Mukava radanpätkä ja Siriuskin toimi oikein kivasti. Vauhtia oli ja asennetta kanssa, Sirius ehti jopa huutaa minulle lähdössä ennekuin ehdin kepeille vapauttamaan sitä :D
Aurin kanssa tehtiin molempia ratoja 4-5 esteen pätkissä ja kepit jätettiin välistä. Aurin kanssa en millään ehdi valssia tekemään ellen ole rutkasti edellä, mutta onneksi pikkuakka ymmärtää jo vähän persjättöäkin, eikä enää sinkoile väärälle puolelle ohjattavaksi. Hiekka oli täynnä kiivaita jarrustusjälkiä Aurinkoisen treenaamisen jälkeen, tiukat mutkat tulivat sille aina yllätyksenä vaikka kuinka yritin äänellä sekä kropalla kertoa, että "kohta käännytään, hidasta jo!". Täytynee opettaa Arskaselle putkijarru, eihän tästä muuten tule mitään kun koira painaa täysiä ohi ja yhtäkkiä sitten iskee jarrut pohjaan, kun tajuaa juosseensa väärään suuntaan :D

Varkaudessa järjestettiin SEY:n match show, jonne osallistuin molempien koirien kanssa vesisateen valuessa niskaan. Aurinko ei tällä kertaa pärjännyt, sai pienissä pennuissa sinisen nauhan ja homma oli siinä. Sinisen nauhan saaneet putosivat suoraan pois jatkosta, eikä niille järjestetty omia kehiä.
Sirius sen sijaan sai pienissä aikuisissa punaisen nauhan, oli pienten aikuisten 1. ja sen jälkeen vielä BIS2! Hieno pokaali, 4kg ruokaa ja iso kangaskassi herkkuja lähti kotiinviemiseksi komealle karvanakilleni :)

Tokohommista kerron myöhemmin, jos vaikka niitäkin suorituksia saisi videoitua. Tässä linkki ystävysten kitashow'hun *klik*.

Uudet pannat

Sirius BIS2 <3

Rasvattu Aurinko

Agilitya ja Aurinkoisen (7kk) näyttelydebyytti

2011-08-15T10:19:00.000-07:00

Melkein meni taas kuukausi edellisestä blogipäivityksestä. Aksattu on kerran viikossa Sarin & pehkojen kanssa, toko on taas jäänyt vähemmälle kun aina on maanataille tullut muuta menoa, jolloin perustokotreenit Varkaudessa olisivat.
Vähän olen kuitenkin Siriuksen kanssa tokojuttuja tehnyt, lähinnä perusasennon ja seuraamisen vahvistamista. Luoksetulon pysäytys kaipaa edelleen hiomista, stoppi meinaa valua vähän liian pitkäksi. Takapalkka ei nähtävästi ole tarpeeksi hyvä, että Sirius malttaisi kunnolla iskeä jarrut pohjaan. Vielä onneksi ehdin miettimään pari viikkoa, että ilmoitanko Siriuksen syyskuun tokokisoihin vaiko enkö. Kooikerhondjien tokomestaruuteen ei olla menossa, koska se on Lempäälässä eikä opiskelijana ole varmaa lähteä sinne asti räpeltämään tokoa, kun kuitenkin jännittäisin niin paljon että koko suoritus menisi penkin alle.

Agilitya Sirius on tehnyt yllättävällä draivilla, huippunopea se ei vieläkään ole mutta aavistus on vauhtia tullut lisää. Siitä kertoo ehkä se, että Sirius liukui reilusti agiradalla olleelta pöydältä alas kun ei ehtinytkään pysähtyä :D Ainakin Sirius seuraa tasantarkkaan ohjausta ja sen kanssa onkin itse helppo opetella uusia ohjauskuvioita, kun koira ei sinkoile suuna päänä ympäriinsä jos sattuu tekemäänkin virheen.
Aurinkoinen sen sijaan nimenomaan leikkii rakettia, kiitää radan päästä päähän ja pujahtelee putkiin heti kun silmä välttää. Toisaalta pikkuakka kuuntelee melko hyvin käskyjä, seuraa kropan liikkeitä ja hakee putken suun jo vähän pimennostakin. Helpoilla pätkillä olen ottanut valssia, persjättöä ja jaakotusta, vaikka välillä tuntuu etten itse ehdi Aurin edelle mitenkään! Sen verran nopea on Arska-neitinen, tai ainakin siltä minusta tuntuu :)
Teemana ovat olleet tiukat käännökset ja linjaukset (Kaisa J:n treeniblogista löytyvät ratapiirrokset hakusanoilla, kiitokset!), joita varsinkin Bondin kanssa täytyy harjoitella ahkerasti. Siriuksen kanssa näissä ei ole ongelmaa, kunhan vaan muistan vedättää tarpeeksi ja tehdä vain mahdollisimman paljon valsseja sekä jaakotuksia, ettei Titiuun vauhti pääse hidastumaan/en itse ole koiran edessä. Kontaktit menevät keinulla ja puomilla puhtaasti jo vauhdillakin, pitäisi joku kerta saada sen verran porukkaa kasaan aksaamaan, että A-esteen saisi aikaiseksi kannettua radalle.
Silvia Trkmanin radassa teemana oli irtoaminen, joka ei ole koskaan ollut Siriuksen vahvin puoli - ellei kyseessä ole iki-ihanainen putki.

Rata ei ollut mitenkään erikoisen vaikea, kepeille vienti vaati kunnon linjausta jos koira ei osaa vielä hakea vaikeasta kulmasta oikeaa keppien aloitusta. Video radasta Siriuksen kanssa löytyy täältä, josta voi myös bongata Bondin sekä Aurinkoisen radanpätkät.

Aurinkoisen debyyttinäyttelystä lyhyesti: Pirjo-kasvattaja ilmoitti Aurin Mikkelin ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina toimi Reia Leikola-Walden. Vähän jännitin miten Arskanen käyttäytyy uudessa paikassa, jossa on paljon koiria ja pitäisi vielä malttaa pelkästään kävellä kehässä sekä seisoa paikoillaan. Agilityn ja tokon tekeminen koira- ja ihmismassassa on ihan toinen juttu Aurin mielestä, kun siinä sentään tehdään jotakin!
Eipä siinä juuri mitään jännitettävää olisi ollut, Auri seisoi pöydällä sekä maassa kuin kokenut konkari, ravasi nätisti (alussa vähän haisteli maata) ja lopuksi yritti pussata sekä tuomarin että nauhat ojentavan kehäsihteerin :) Tuloksena hienosti ROP-pentu ja KP.

Mittasuhteiltaan oikea, tasapainoisesti rakentunut pentu. Kookas. Erinomainen pää ja ilme. Hyvä kaula. Riittävästi kuolmautuneet raajat. Runko vielä kesken kehityksen. Rodunomaiset liikkeet ja ryhti. Erinomainen luonne.

Että onhan se Aurinkoinen kaunis vaikkakin vähän korkea, mutta tärkeintä että kaikki intiaanit ovat kanootissa eli päässä on palikat paikoillaan! :)

Aurin mitat:
7kk: 39cm - 10,4kg

ROP-pentu, KP

Sirius kesäpusikossa

Heinäkuun helteet

2011-07-28T06:24:00.000-07:00

Edellisestä päivityksestä vierähtikin melkein kuukausi. Syyksi voin sanoa vaikkapa kesätyön, joka tuntuu vievän enemmän aikaa kuin sen pitäisi. Aamu- ja iltavuorot vuoroittain vievät kaiken energian, eikä ajatuskaan meinaa päivän jälkeen enää kulkea. Viikonloput menevät melkeinpä nukkuessa ja koiria lenkittäessä, mihinkään muuhun ei aivotoimintaa riitä. Mutta tätä vuorottelua on enää päivä jäljellä, jos elokuussa ehtisi ottaa kaiken sen takaisin mitä ei heinäkuussa ehtinyt tehdä.

Ja anteeksi omien ottamieni kuvien vähäisyys sekä huono laatu, kamerassa on jokin pahasti vialla!

Heinäkuun 14. päivä kuitenkin treffattiin ensin Aurinkoisen pentueveljen Romin (Muskettikoiran Xerome) ja Kaisun perheineen sekä Adyan (Bonita Laika V.D. Kooiker Hoeve) ja Anniinan kanssa. Meno oli villiä niin pihassa kuin rannallakin, jossa Aurinkoinen uskaltautui jopa kahlailemaan Adyan perässä. Romi yritti lähinnä astua siskoaan heti tilaisuuden tullen, hippaleikit sentään sujuivat ;) Loppuillasta tyttösille tuli vähän kärhämää jostakin, molemmat alkoivat olla väsyneitä mutta pelkällä ärähtelyllä selvittiin tilanteesta. Kotona Auri malttoi jopa levätä hetken, ennenkuin aloitti leikkimisen Siriuksen kanssa jonka jälkeen vuorossa oli lelujen heittelyä ja raatelua itsekseen.
Mukaan muutama kuva pentujen leikeistä, tosin Romi lähinnä yritti astua Auria ja tytöt painivat sekä juoksivat kahdestaan. Kuvat on ottanut Anniina Korjus, Romia seisottaa blogittaja itse :)

Samaisena viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa treenaamaan agilitya pienellä porukalla Varkauteen. Sari tuli pehkojensa Bondin ja Raisan kanssa mukaan, samoin Niina ja nahkat Nuray sekä Tesni. Teemana oli haltuunotto sekä taakakierrot, kontaktiesteeksi valittiin keinu. Ratapiirros on muunnelma netistä löytämästäni radasta, vaativuudeltaan ehkä 2-luokan tasoa.

Lähdin radalle Siriuksen kanssa metrin etumatkalta, kolmosen jälkeen tiukkaa taka-taka-taka -käskysarjaa että sain Siriuksen kiertämään esteen. Kuutoshypyltä Sirius sinkosi putkeen pelkällä käskyllä, vaikkei putken suu ollut näkyvissä vaan koiran piti itse hakea putki. Putkelta haltuunotto (tai putkijarru, miten vaan) ja kierokäsky kasihypylle. Kepit menivät Siriukselta mallikkaasti. Myös renkaalle para-agikooikkeri irtosi pelkällä suullisella käskyllä. Keinulla otti hyvin kontaktit käskystä ('koske') ja loppurata olikin pelkkää läpijuoksua, koska Sirius seuraa tarkkaan ohjausta eikä irtoa kovinkaan kauas, puhumattakaan siitä että lukitsisi esteet itsenäisesti ilman lupaa.
Valssit tein 9-10, 10-11 ja 13-14 väliin. Siriuksen kanssa persjätöt ja leikkaukset kannattaa jättää tekemättä, se vaan hidastaa koiraa ja tekee sen epävarmaksi siitä, mihin päin ollaakaan seuraavaksi menossa. Valssilla saan Siriuksen vedettyä mukaan helpommin, kannustamaan sitä ja pitämään katsekontaktin, joka on Titiuulle tosi tärkeä juttu :)
Lisäksi pääsin myös ohjaamaan sekä Bondia että Nurayta, kaikki tuntuivat tosi erilaisilta ohjata; Bondi on suuri uros, jolla on suuret loikat ja suuret kaarrokset. Nuray taas kääntyi vaikka yhdellä tassulla ympäri, juoksi täysillä ja valkkasi esteen itse, jos ei ohjannut tarpeeksi tarkasti.
Ja tietysti myös Aurinkoinen pääse kokeilemaan agilitya. Otin Aurin kanssa radan putki- ja hyppyhässäkkää melko mielivaltaisesti, pisin pätkä sisälsi 9 estettä. Auri sinkoilee hyppyjen välistä kuin nuoli, ihan siivekkeitä hipoen jos ohjaan sen käännökseen. Putkista mennään täydellä vauhdilla ja kovalla ryminällä, agility sai tällä kertaa jopa aikaiseksi pientä vingahtelua ja haukahduksen, kun Aurin piti saalistaa minua sekä haisunäätälelua niin kovasti :D
Pikkuakka painelee melkeinpä niin kovaa kuin pitkistä kintuistaan pääsee, ja seuraa jo ohjausta ainakin vähäsen. Seuraavaksi voisin opettaa pari uutta estettä (pussi ja rengas ilman kehikkoa), ja keskittyä helppoihin ohjauskuvioihin. Kontaktiesteet ja kepit ehditään opetella sittenkin, kun Aurikoinen on vähän vanhempi ja kehittyneempi (ja kunhan saadaan joku avustajaksi kontaktien opetteluun!). On se vaan ihana pikku ritsanen, toivottavasti sama asenne säilyy agilityssa aina.

Viime viikolla oli kooikertapaaminen Kuhasalossa. Mukana olivat minun, Antin ja meidän kooikkereiden lisäksi Tampereelta tulleet Tuffe (Oakmeadow's Simply Perfect) ja Tanja sekä hänen serkkunsa pienen Brandy-pomeranianuroksen kanssa, Tico (Milfeddyg Magnat Emily) ja Kati sekä Henna, Aada, Anniina ja Adya.
Urokset olivat siististi keskenään, eivät juurikaan toisiaan edes huomanneet vaan touhusivat omiaan; Tuffe haki Aadan heittämiä keppejä järvestä ja Sirius nuuskutteli ympäriinsä. Tico tuli paikalle vähän myöhemmin ja olisi kovasti tahtonut leikkiä kaikkien kanssa, olipa sitten kyseessä uros tai narttu.
Aurinkoisella ja Adyalla oli ihan omat leikit keskenään, välillä piti juosta kilpaa, varastaa toisen keppi suoraan suusta ja kahlata yhdessä aallokkoon. Toivottavasti tytöt pysyvät kavereina jatkossakin, sen verran hauskaa katsottavaa on Aakkosten leikit :)

Auri ja Adya, takana uimari-Sirius

Sirius ja Aurinko, joka varasti kepin

Adya ja Aurinko, joka varasti toisenkin(!) kepin

Koirakuiskaaja Aada, Tuffe, Adya ja Aurinko

Märkä Arskanen

Kaunis Aurinko auringonlaskussa

Ja saihan Auri uudenkin ystävän: brassityttö Sodan (Batida de Coco da Pedra Filosofal), joka oli koiralaumansa sekä omistajiensa Kari ja Heidin kanssa käymässä siskoni luona. Aluksi pikkuakkojen välillä oli ihmeellistä kyräilyä ja arastelua, mutta yhtäkkiä yhteinen sävel löytyikin, jonka jälkeen Soda ja Auri juoksivat pihalla peräkkäin, painivat ja söivät samaa luuta. Nähtävästi päättivät kerralla ruveta bestiksiksi, Heidi sanoikin että Soda saa jatkossa tulla minulle hoitoon, kun Aurinkoisen kanssa oli niin mukavaa :D

Aurinkoisen mitat:
26vk (6kk): 36,5cm - 9,1kg
28vk (6,5kk): 37,5cm - 9,4kg

Pikapäivitys (virheiden muokkauksineen...)

2011-06-30T03:40:00.001-07:00

Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa olen käynyt pelkästään perustokotreeneissä. Näyttelytreenit ovat jääneet, koska sunnuntaille on aina ollut jotakin muuta menoa jolloin näyttelyharkat olisivat Varkaudessa. Agilitya ei itsekseen juuri ole kehdannut harrastaa, katsotaan milloin päästään seuraavan kerran treenaamaan.

Tokossa on molemmissa koirissa huomattavissa edistystä: Aurille olen alkanut opettaa perusasentoa takaakierrolla, joka on yksinkertaisesti minulle helpompi tapa opettaa. Takapuolen heitto viereen on itselleni vaikeampi, en saa vedettyä koiraa kädellä oikeaan asentoon, vaan koira jää vinoon tai tulee liian kauas.
Nyt olen liittänyt 'seuraa' -käskyn liikkeesseen, Auri seuraa vieläkin kättä mutta alkaa jo tarjota takaakiertämistä. Oikea istuimiskohta ei vaan vielä ole Aurinkoisella hallussa, mutta ei tässä kiire olekaan.
Odottaa pikkuakka osaa istuen, maaten sekä seisten, matkaa on pisimmillään ollut 15m ja aikaa minuutin verran. Mitä pidempi matka, sitä lyhyempi aika että suoritus varmasti onnistuu. Myöskin luoksetulo paikaltaan onnistuu Aurilla, luoksetulo on vielä tosin pelkkää riemuhepulia suoraan vetoleluun kiinni. Tokomaista luoksetuloa aletaan harjoitella sitten, kun perusasento on kunnossa.
Toisten koirien ohitukset sujuvat hirmu hienosti, Aurinkoinen on katsekontaktissa melkein koko ajan ja kävelee kauniisti jalan vieressä vaikka matkaa on kymmeniä metrejä. Aikamoinen pikkuakka miulla!

Siriuksen kanssa ollaan jatkettua avoimen luokan liikkeiden hiomista edelleen, nouto alkaa näyttää oikein hienolta, samoin hyppy. Kaukkareissa on vielä haparointia, istumaannousu jää vähän vajaaksi edelleen eikä se ole kovin nopea. Maahanmenossa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Luoksetulon pysäytys meinaa vähän valua, täytyy ottaa järeämmät otteet käyttöön (eli pallo) jolla voi helposti palkata Siriuksen taakse heti pysähtymisestä :)

Aurinkoinen täytti sunnuntaina 28vk eli 5,5 kuukautta. Viimeinen hammas irtosi viikko sitten, purenta on edelleen leikkaava ja rautahampaat ovat hyvällä vauhdilla tulossa.

Aurin mitat, 25vk: 8,6kg - 35,8cm

Tosiystävyyttä rakkaudella.

Kesäkuun alku

2011-06-19T10:01:00.000-07:00

Kahdessa viikossa ehdittiin juhlia ylioppilasjuhlat, pyörähtää koiranäyttelyssä, tokoilla, kärsiä moottoripyöräonnettomuudesta (omaishoitajana) ja käydä mätsäreissä.

Italianvinttikoira Lula kävi Pieksämäen KR-näyttelyssä esiintymässä nuorten luokassa Markku Kipinälle. Tuloksena oli NUO ERI1, ei hullummin mutta SA jäi taasen saamatta. Ehkä sekin joskus vielä tulee.
Aurinko oli mukana turistikoirana, ja treffattiin Pirjo-kasvattajaa sekä muita kooikkereita omistajineen jotka olivat paikalle ilmoittautuneet. Auri olisi halunnut leikkiä suurimman osan kanssa, teki näyttelyjuttuja Pirjon kanssa, joi kaikista eteensattuvista vesikupeista, karkasi sileäkarvaisten collieden kehään, söi maasta kaiken syötäväksi tarkoitetun ja kellisteli helteessä. Eräs kooikkerikaveri sanoikin, että oltiin Aurin kanssa positiivinen yllätys - mikäs sen mukavampaa kuulla... :D

Tokossa ollaan käyty jokainen maanantai, Sirius parantaa joka kerta avoimen luokan liikkeitä. Luoksetulon perusasennossa vieläkin väljyyttä, mutta paranemaan päin. Kapulan Sirius palauttaa jo hitaalla laukalla, siihen vielä tarvittaisiin lisää nopeutta. Kaukokäskyjen istumaannousu on tullut terävämmäksi, murtunut jalka jättää liikkeen hieman vajaaksi toisinaan, mutta minkäs sille mahtaa. Seuraaminen ja jäävät liikkeet ovat mielestäni priimatavaraa!
Aurinko harjoittelee ohituksia, luoksetuloa, odottamista eri asennoissa ja uutena liikkeenä sivulletuloa. Saatan vaatia pennulta liikaa liian nopeasti, koska Sirius osaa jo hommat ja Aurinkoinen ei. Toisaalta muutamat 5kk vanhat pennut osaavat paljon enemmän tokoliikkeitä kuin Sirius, mikä on minusta suuruudenhulluutta. Mutta minä olenkin melko laiska harjoittelemaan mitään, kerran viikossa riittää mainiosti. Nähtävästi silläkin saa tuloksia, onhan Siriuksella sentään TK1 ja BH-koe suoritettuna :)

Torstaina 16. kesäkuuta VarPS järjesti match show'n VekaraVarkaus -tapahtuman yhteydessä. Osallistuin molempien koohottimien kanssa kehiin, tuli taas hieman kiire vaihtaa koiria kun pienet pennut ja pienet aikuiset olivat samalla tuomarilla ihan peräkkäin. Aurin kanssa jännitin ihan älyttömästi, enkä edes tiedä minkä takia. Auri sai kuitenkin punaisen nauhan ja sijoittui sitten kolmanneksi, tuomari sanoikin minulle että jännitit ihan liikaa, joka näkyi sitten koirassakin. Kaunis keltainen ruusuke ja nameja saatiin kuitenkin.
Siriuksen kanssa hommat menivät rennommin, jätkä esiintyi ja juoksi mainiosti (korkeaa hännän kantoa juostessa lukuunottamatta...), sai punaisen nauhan ja voitti pienet aikuiset! BIS-kehässä pyöri jos jonkin kokoista ja näköistä koiraa, kuitenkin koohotin pisti sen verran tuomareiden silmiin, että sijoitukseksi saatiin hieno BIS4 komealle Titiuulle!
Päälle päätteeksi osallistuin Siriuksen kanssa kilpailuun, jossa koiran piti syödä nakki vesikupista mahdollisimman nopeasti. Sirius tekaisi koko illan parhaan ajan, 3 sekuntia! Lähdin mätsäristä 3 lahjakassia rikkaampana ja kahden hienon kooikkerin kanssa :)

Lauantaina 18. kesäkuuta osallistuin ensin Siriuksen ja Aurin kanssa VekaraVarkauden rotuparaatiin, jossa esiteltiin eri koirarotuja. Mukana oli myös kooikerhondje Severi 5kk (Estaika's -- ? Seedan ja Rommin jälkeläinen, eli Aurinkoisen serkkupoika). Hyvin oli näinkin harvinainen rotu edustettuna paraatissa!
Rotuparaatin jälkeen alkoi taas match show. Aurinko esiintyi paremmin kuin torstaina, osasyynä varmasti se että itse maltoin olla rauhallisempi. Tuloksena pienten pentujen PUN1. Auri pääsi vielä Best In Show -kehään, jossa tyttönen esiintyi edukseen ja sai BIS2 -tuloksen! Kauniskaunis Aurinkoinen! Palkinnoksi ruusukkeita ja iso ruokasäkki. Sirius sai myös punaisen nauhan, mutta ei päässyt sen pidemmälle tällä kertaa vaikka herkkupussi saatiinkin kiitokseksi osallistumisesta.
Nähtävästi miun koohottimet menestyvät vuorotellen, toivottavasti muissa lajeissa mennään enemmän koulutuksen määrän ja laadun mukaan eikä pelkällä tuurilla... :D

Sirius pienten aikuisten PUN1 BIS4

Aurinko pienten pentujen SIN1 BIS3

Aurinko pienten pentujen PUN3

Aurinko pienten pentujen PUN1 BIS2

Pakollinen pärstäkuva!

Pentutapaaminen, näyttely ja helle

2011-06-01T08:25:00.000-07:00

Vähän yli viikkoon on ehtinyt käydä vaikka missä. Minä kävin Joensuussa tekemässä kirjatentin, jolloin kooikerit jäivät Antille hoitoon. Hyvin oli päivä kuulema mennyt, vaikka olivatkin joutuneet olemaan yksin Antin ollessa töissä. Kumpikaan ei ollut itkenyt minun perääni, Sirius oli huokaillut eteisessä ja käynyt minun kenkieni päälle nukkumaan, Aurinko taas oli ihan tapansa mukaan syönyt luuta, leikkinyt sukalla, repinyt pahvia, kerjännyt ruokaa, syönyt ruoanmuruja ja roskia, tunkenut Antin syliin ja paininut sängyllä lelun kanssa.

Torstaina käytiin sitten agilitykentällä tekemässä ihan oma treeni itsekseen. Sirius oli vähän hidas, jotenkin motivaatio oli hukassa eikä koira tehnyt alussa kovinkaan iloisesti hommia. Otin radan kaksi kertaa molempiin suuntiin, ja alkoi se Siriuskin kulkea paremmin. Yleensä Sirius tekeekin isossa porukassa rataa paremmin, se tuntuu jotenkin virkeämmältä ja motivoituneemmalta. Jatkossa käydäänkin siis vaan porukassa treenaamassa ihan senkin takia. Virheitä ei Siriukselle kuitenkaan tullut, luki hyvin ohjausta mutta vauhti oli melko huono.

Auri pääsi tekemään lopuksi hyppyjä rimat maassa ja S-putkea, meinasi minulta loppui henki kesken juoksemisen (kiitos flunssalle sekä Aurin piiiitkille jaloille) ja sormet samoin. Pikkuakalla on vielä vähän huono tähtäys vetoleikeissä ja namien kanssa Aurinko sekoittaa myös sormet nakkeihin...

Ratapiirros löytyi Ninka R-K:n blogista, kiitos!

Lauantaina suunnattiinkin sitten auto kohti Lempäälää, päämääränä Bella Belleza's -kennel. Mervi päätti pitää D-pentueen tapaamisen nyt, kun jälkikasvu on 10kk ikäinen. Paikalle oltiinkin saatu koko lauma omistajineen, paikalla pyöri siis yhteensä 9 (Sirius, Cindy, Bella, D-pentua ja Auri) kooikerhondjea!

Paikanpäällä käytiin yhdessä metsälenkillä, syötiin ja juotiin, sekä katseltiin koirien leikkejä. Kaikki esittelivät temppukokoelmansa, vaikka toiset kooikerit kiinnostivatkin välillä omistajaa enemmän ;) Itse vedin porukalle näyttelytreenit ja annoin vinkkejä näyttelyjuttuihin, vaikka en itsekään mikään kovin kokenut konkari niissä hommissa ole.

Kovasti ihastelin pentujen luonteita, Dellaa lukuunottamatta kaikki tunkivat syliin pussailemaan. Della oli selvästi ujompi ja vähän pidättyväinen, sain kuitenkin ihan rauhassa katsoa pikkutytön hampaat ja tutkia muutenkin, ja Dellakin heilutti häntäänsä. Vappu (Dicha) oli aloittanut näyttelyuransa saaden PEK2:n, esiintyminen olisi kuulemma voinut olla parempaa, mutta sitähän voi aina harjoitella! Miki (Dici) oli käynyt Kooikerhondje yhdityksen järjestämässä pentupäivässä ja aikoi mennä agilityn alkeiskurssille. Kovasti ehdottelin myös muille perustokoa, agilitya ja kisatokoa, intoa pennuilla ainakin näkyi riittävän!

Kuvia en ole vielä saanut, mutta niitä toivottavasti ilmestyy blogiinkin jossain vaiheessa. Kauniita olivat kaikki pennut, Sirius oli periyttänyt päänsä ja ilmeensä 3:lle pennuista. Samoin väritykset olivat hyviä, mutta yllättävän pieniä (alle 40cm) olivat kaikki pennut. Onhan niillä vielä aikaa kasvaa vuoden verran, mutta tuskinpa mitään jättiläisiä silti on luvassa.

Sunnuntaina Lula pääsi Varkauden KR-näyttelyyn. Ensimmäinen virallinen tulos oli NUO EH. Arvostelu oli muutoin erinomainen, mutta Lula oli tuomarin makuun turhan pieni ja kuono oli liian hento. Lula esiintyi kuitenkin kauniisti tuulisesta ja koleasta säästä huolimatta, sekä antoi tutkia itsensä hienosti vaikka paikalla oli myös tuomariharjoittelija. ROP oli Py's Lemonchello, komea musta uros jota Mytylle kaavailtiin ennen silmäsairautta...

Aurinko pääsi turistiksi näyttelyyn mukaan, ensimmäiset pari minuuttia Auri käveli karvat pörhössä ja tuijotti ihmeissään toisia koiria. Pian se kuitenkin rentoutui, alkoi etsiä maahan pudonneita herkkuja (löysi mm. lehmänmahaa, koirankeksin, jäätelöä ja makkarapaperin) ja tahtoi leikkimään italianvinttikoirien kanssa. Käytöksensä puolesta Auri olisi ansainnut vaaleanpunaisen nauhan ja ruusukkeen :D

Maanantaina käytiin taas perustokoryhmässä: Aurin kanssa harjoiteltiin ohittamista, katsekontaktia ja luoksetuloa. Ohittamisessa maassa olevat hajut kiinnostavat enemmän kuin kontaktinpito, onneksi myöskin toiset koirat jäävät tuoksuille toiseksi. Paikallaan ollessa katsokontakti on erinomainen, Auri hakee sitä heti kun tajuaa namia olevan tarjolla. Vaikka olen liittänyt käskysanan "katse", Auri on sitä mieltä ettei kävellessä voi katsella silmiin. Harjoitusta kaivataan tällä saralla.

Luoksetulossa toiset koirakot menivät kujaksi ja Aurin piti juosta siitä läpi minun luokseni. Tokovetäjä kysyi, että uskaltaako hän päästää kokonaan irti vai laitetaanko liina varmuuden vuoksi. Siinä mitään liinoja tai hihnoja tarvittu, Auri juoksi täyttä päätä syliini kutsun kuullessaan ja iski vetoleluun kiinni. Taitava aurinkoinen pentuni!

Siriuksen kanssa otettiin avoimen liikkeitä: nouto, hyppy, seuraaminen ja luoksetulon pysähdys. Seuraaminen oli hyvää, Sirius edisti välillä koska oli niin kauhean innoissaan päästessään tekemään. Muutama täyskäännös ja pysähtyminen palauttivat Siriukselle mieleen oikean seuraamiskohdan.

Luoksentulossa Sirius tuli alkupätkän vähän liian hitaasti, mutta laukalla kuitenkin. Pysähtyi hyvin ja palkkasin koiran taakse lelulla. Otin läpijuoksuja muutaman kerran, sivulletulo on Siriukselta unohtunut ihan totaalisesti. Joka kerta perusasento meni pitkäksi, ja Sirius istui etuviistossa eikä jalan vieressä. Tätä tahkottiin metrin luoksetulomatkalla, kunnes tuli onnistunut suoritus.

Avoimen hyppyä ei juurikaan olla treenattu, eikä nähtävästi sen suuremmin tarvitsekaan hioa liikettä. Sirius lähtee hyvin hyppyyn, kääntyy heti hypyn takana ympäri ja istuu käskystä samantien. Luoksetulokutsulla Sirius hyppää samaa reittiä esteen yli ja tulee perusasentoon. Jes!

Lisäksi nouto puukapulalla onnistui vihdoinkin hyvin! Ensimmäiseksi annoin Siriukselle kapulan ja kutsuin sen matkan päästä luokse. Tämän jälkeen otettiin pari kertaa oikeaoppisesti heitolla, ja Sirius lähti iloisesti sekä palauttikin noutokapulan laukalla! Tästä innostuneena kokeilen hyppynoutoa ja Siriushan haki ihan oikea oppisesti! Yksi onnistunut suoritus tästä riitti ettei mene pilalle koko homma, ja palkkasin koiran kunnon vetoleikillä. Jos vielä ne kaukkarit saisi kuntoon, niin oltaisiin suunnilleen kisavalmiita.

Aurin mitat, 20vk: 7,9kg - 34cm, irronneita hampaita 12kpl

Kooikerit saunassa, kuvaajana Helena (äitini)

Kesä on ihanaa!

Auringonpalvojat

Kuulumisia

2011-05-23T09:50:00.000-07:00

Ensimmäiset ja toisetkin näyttelytreenit ovat Aurin kanssa takanapäin, hienosti meni molemmilla kerroilla. Näyttelytreenien vetäjä (chihukasvattaja) oli innoissaan saadessaan kooikerhondjen ryhmäänsä, ekalla kerralla hän kehui kun Auri antoi katsoa niin hienosti pyödällä (ahaa, ongelmana oli siis pelkästään maassa tutkiminen!). Toisella kerralla vetäjä povaili Aurista näyttelytähteä, nyt kun liikkuminenkin alkaa olla jotakin muuta kun kehän keskelle vetämistä tai hirmuisia jänisloikkia ylös-, eteen- ja taaksepäin. Seisominen on Aurin vahva puoli, pikkuakka napottaa vaikka maailman tappiin namin edestä. Pientä asettelua tosin minä saan vielä tehdä, takajalat sojottavat kuin sahapukilla tai venyvät kauas taakse. Harjoittelua tarvitaan siis vielä.
Ja maanantain perustoko jäi välistä rankkasateen takia, ei huvittanut lähteä kastelemaan itseään eikä koiriaan. Eikä siellä ketään treenamassa tainnut ollakaan, ei edes vetäjiä.

Mutta tuotti näyttelyharjoittelu jotain tulostakin, keskiviikkona 18.5. käytiin Juvalla match showssa. Tuomarina oli Paavo Mattila, jolle kävin esittämässä Aurin (pienet pennut) ja Siriuksen (pienet aikuiset). Sirius sai punaisen nauhan ja putosi niukin naukin pois jatkosta. Poitsu kuitenkin esiintyi hienosti, Mattilan lyhyt suullinen arvostelu: " Hieman jyrkkä otsapenger, mutta kaunis ilme. Hyvät raajat, erinomainen turkki ja väritys, liikkeessä vähän korkea häntä mutta liikkeet erinomaiset. Miellyttävä luonne."
Auri sai sinisen, voitti siniset pennut ja sijoittui BIS-kehässä kolmanneksi! Kotiinviemisiksi aurinkoinen pentu sai kaksi pokaalia, kaksi leluja ja kaksi pussia herkkuja, joista riitti jaettavaksi Siriuksellekin. Mattilan suullinen arvostelu Aurista: "Kaunis, tasapainoinen pentu. Hyvät rungonmittasuhteet, seisoo kauniisti. Hyvä luonne."
Menestys oli hyvää, mutta tyytyväisin olen kuitenkin kooikkereitteni (erityisesti Siriuksen) käytökseen mätsärissä. Sirius on varma ja tasainen, eikä rähise tai pelkää toisia koiria tai ihmisiä. Sirius vaan hengailee mukana :D
Auri sen sijaan päätti haukkua parille koiralle, jotka tunkivat röyhkeinä naamalle tai jotka huutelivat neidille ensin. Ojensin pentua tästä napakasti, jonka jälkeen tehtiin muutama toisen koiran ohitus namipalkalla. Tämän jälkeen taisi Aurillekin muistua mieleen, miten pitikään käyttäytyä jonka jälkeen minulla oli kaksi hienokäytöksistä huiskuhäntää hihnassa.

Lauantaiaamuna raahauduin agilitykentälle toipilaana (mätsäristä sain kuumeen, kurkkukivun ja vatsataudin) molempien koirien kanssa. Nyt kun kerrankin oli isompi porukka treenaamassa, otettiin Jannen johdolla Tommi Aaltosen agilityrata, jossa oli yhteensä 29 estettä ja tietysti kaikki kontaktit.
Melkoista pyöritystä oli rata alusta loppuun, vaikka otettiinkin se kahdessa osassa. Takaaleikkauksien, jaakotuksien ja päällejuoksujen lisäksi rataan kuului koiran irtoaminen sekä esteen yli vetoja.
Alussa Sirius oli jotenkin tahmea (vaikka 2,5km kävelylenkki kentälle kävi lämmittelystä), se laukkaili eikä lähtenyt käskyihin mukaan. Otin alkupätkän uudestaan, mutta ennen radalle lähtöä härnäsin Siriusta vetolelulle, ja kehuin sitä heti kun se alkoi innostua. Radallakin tsemppasin sitä melkein koko ajan, joka sai poitsuun lisää vauhtia.
Toinen pätkä meni huomattavasti vauhdikkaammin, vaikka vauhti ei olekaan Siriuksen vahvin osa-alue agilityssa. Toisaalta Sirius kääntyy tosi pienellä kaarella ja seuraa ohjausta niin tarkkaan, että jos minä vaan osaan hommani, ei virheitä tule.
Sirius otti kaikki kontaktit hyvin, käskysanana toimii "koske" jonka opetin Siriukselle toissatalvena, kun poitsu ei osunut kontakteihin ikinä. Kepeillä oli hankala avokulma-aloitus, mutta se onnistui kun pyöräytin itseni Siriuksen oikealle puolelle, jolloin sain ohjattua sen helpommin ensimmäiseen väliin.
Vaikka rata oli vaativa (3-luokan ellei peräti SM-rata), jäi siitä minulle silti hyvä fiilis. Sirius kulki hienosti ottaen huomioon treenien määrän tänä vuonna (3 kertaa) ja minun omat ohjausongelmani.
Aurin kanssa loppuun otettiin neljää hyppyä, jotka eivät olleet ihan suorassa linjassa sekä täyssuoraa putkea, jota Auri jo hakee vähän itse. Parasta Aurissa on, ettei se heti esteen suorittamisen jälkeen käänny minua kohti, vaan jatkaa eteenpäin täysillä, että joko kohta lentäisi lelu vai jatkuuko rata vielä jonnekin. Toivon niin kovasti, että Aurin asenne pysyisi tästä hamaan hautaan asti, että se tekisi aina yhtä iloisena, samalla innolla ja ihan täysillä juosten agilitya. Tai mitä tahansa lajia, mistä aurinkoinen pentuni vaan tykkää (:

Valitettavasti minulla ei ole agilityn ratapiirrosta, ei kuvia Aurista mätsärissä tai mitään muutakaan väriä lisättävänä blogiin tällä kertaa.
Aurin mitat: 7,8kg - 34cm, irronneita hampaita 11kpl.

Vähän tokoa ja agilitya

2011-05-14T11:07:00.000-07:00

Viikko sitten lauantaina käytiin treenaamassa agilitya ensimmäistä kertaa 8 kuukauteen! Mukana oli Tiina -sisko italianvinttikoirien Lulan ja Vilin kanssa (Mytty oli hoidossa muualla juoksujen takia). Rataa ei sen kummemmin ollut, neljä hyppyä neliömuodossa ja päässä putki U-muodossa. Lisäesteinä sivummalla olivat keinu, rengas sekä kepit.
Siriuksen kanssa harjoittelin ohjaskuvioita, tein valsseja, välistävetoja sekä persjättöjä hyppyjen välillä. Harjoiteltiin myös irtoamista putkelle niin, että jäin itse ensimmäisen hypyn tuntumaan kun Sirius jatkoi matkaansa seuraavalle hypylle ja putkeen. Tämä oli helppo juttu, koska Siriukselle putki sekä hypyt ovat vetäviä esteitä. Seuraavaksi aletaan tehdä haastetta ja harjoitella irtoamista myös pussiin, kepeille ja renkaalle. Kontaktiesteet jätetään suosiolla irtoamistreenistä pois, koska kontaktit eivät ole Siriuksen varmin osa-alue agilityssa.
Keinulla tehtiin sitä tarpeellista kontaktitreeniä, palkkasin Siriuksen keinulle namilla ennenkuin vapautin sen lelulle. Rengas ja kepit olivat peräjälkeen, eli siinä harjoiteltiin lähinnä Siriuksen malttia aloittaa kepit oikein/tehdä ne kunnolla loppuun vaikka itse olin renkaan luona. Hyvin poika teki keppejä, kertaakaan ei mennyt väärään väliin tai jättänyt kesken!
Myöskin Auri pääsi kokeilemaan ekaa kertaa agilityesteitä, hyppyjä (rimat maassa) sekä suoraa putkea. Hienosti Auri painoi menemään kun keksi jutun juonen ja itse vaan näytin tarpeeksi selkeästi, mistä välistä pitikään mennä. Vauhtia kyllä riitti, Auri taisi juosta täysillä koko ajan, olipa sitten este edessä tai ei... Tästä seuraksena törmäys hypyn siivekkeeseen, kauhea itku ja parku Aurilta, pikainen pennun tarkistus ja rauhoittelut, jonka jälkeen Auri painui lelun kanssa putkeen ja hypylle. Se siitä traumasta :)

Maanantaina oli taas perustokon vuoro: aiheena ohitukset, istuminen sekä maahanmeno. Auri ohitti hienosti, ihan liian hienosti ollakseen 4 kuukautta vanha koiranpentu. Jossain vaiheessa tyttönen varmasti alkaa kiinnostua toisista koirista, haukkuu tai tempoo niiden luokse, mutta nyt täytyy nauttia siitä kauniista käytöksestä. Maahanmenossa Auri tarjosi tassua, lätki namikättä ja ryömi. Kesti hetken, ennekuin neidille muistui mieleen sellainen asia kuin maahanmeno. Istuminen tapahtui ennen kuin minä ehdin mitään sanoakaan, joten me harjoiteltiin seisomista istumisen sijaan, ettei ala näyttelyissäkin istumista heti tarjoamaan.
Siriuksen kanssa treenattiin idioottirinkiä, seuraamisesta istumisessa täytyi vähän avittaa käsimerkillä, mutta muuten jätkä malttoi hienosti tehdä ja odottaa seuraavaa käskyä. Kaukokäskyissä seisoin noin metrin päässä Siriuksesta, nyt istumaannousukin alkaa näyttää tehokkaalta. Palkkailen Siriusta vuorotellen maahanmenosta ja istumaannoususta, vapautan sen useimmiten istuvasta asennosta että saadaan siihen liikkeeseen vielä vähän lisää eloa.
Luoksetuloa otettiin alokasluokan malliin ihan sivulletulon takia, Siriuksen vauhti on niin kova että perusasento meinaa jäädä vinoon/liian kauas minusta. Loppuun tarvitaan Siriukselle vähän lisää malttia ja jarrua, itse luoksetulosta vauhtia en tahtoisi yhtään pois kun sitä kerran on saatu.

Keskiviikkona agilitya tuli treenaamaan Sari pehkojensa Bondin sekä Raisan kanssa. Käyttöön pääsi Kaisa J:n (kiitos!) treeniblogista otettu rata:

Esteen 7 tilalle tosin vaihdettiin keinu ja 10 tilalle pussi.
Loppuun lisättiin hypyt 9 sekä 1, että saatiin radasta vähän pidempi.

Auri tutustui uutena esteenä muuriin, josta olin kyllä poistanut hyppyelementin ja jättänyt jäljelle vain paksut tolpat sekä "päällistiilet". Muutama toisto tehtiin eri suuntiin muurilla, Auri ei aristellut tolppia ollenkaan vaan säntäili lelunsa perässä sinne minne vain näytin. Tämän seuraksena päätin kokeilla jopa hurjaa neljän esteen sarjaa: 1-4 ja 4-1. Jestas mikä vauhti voi pienellä kooikkerilla olla! Juoksee varmasti jo nyt yhtä lujaa kuin Sirius, mikäköhän vauhti on täysikasvuisena? Suurempia virheitäkään ei tullut, kun minä maltoin ohjata kunnolla putkeen. Hypyt ja muuri alkavat sujua ilman suurempaa ohjausta, lelun perässä Auri malttaa juosta jo siivekkeiden välistä. Taitava tyttö!
Siriuksen kanssa rata sujui 4 ensimmäistä estettä, sitten minä jäin jälkeen ja 5. hyppy sujahtikin jo väärältä puolelta. Uudestaan alusta, menin itse putkelle asti ennenkuin kutsuin Siriuksen mukaan ja ehdin juuri muurin toiselle puolelle ottamaan Siriuksen haltuun ja kääntämään vitoselle.
Seuraava ongelma oli samassa kohtaa eli pätkä 10-12 (pussi, muuri, hyppy). Jäin taas liikaa jälkeen, tällä kertaa Sirius ei hypännyt mihinkään vaan jäi pyörimään paikoilleen muurin jälkeen. Uudella yrityksellä kokeilen haltuunottoa ja vetoa muurin jälkeen, mutta se hidasti Siriusta ihan liikaa. Parhaiten toimi persjättö heti kun Sirius oli ylittänyt 9-hypyn, juoksin hiki valuen putken ja pussin välistä muurin ohi, ja työnsin Siriuksen vastakkaisella kädellä 12-hypylle. Loppurata olikin pelkkää iloittelua, helppoa ja kevyttä menoa ainakin Siriukselle. Otin radan vielä kerran, ja nyt kun osasin itsekin ohjata kunnolla, ei virheitä tullut. Mahtavaa!
Päälle päätteeksi pääsin vielä ohjaamaan Bondia (maxi1), vauhti ja kaarrokset ovat hieman toista kuin pikkukooikkereiden kanssa! :D

Huomenna on luvassa ensimmäiset näyttelytreenit Aurin kanssa, maanantaina taas tokoa ja agilitya sitten kun saan sinne jonkun esteavuksi. Pitänee houkutella Antti agilityorjaksi taas kerran ;)

Aurin uusi paras kaveri Raisa

Auri & Raisa

Autossa nukutaan yhdessä <3

Vastapesty ja -laitettu Sirius á la Sari S. Kiitos <3

TÄYSILLÄ!

Auri 16vk ja tokoilua

2011-05-04T08:14:00.000-07:00

Auri täytti sunnuntaina 16vk ja sai siis viimeiset rokotuksensa. Tällä kertaa käytiin eläinlääkärissä Varkaudessa ja sainpa taas todeta, että Joensuussa on halvemmat hinnat. Sinne siis jatkossa, jos vain mahdollista. Joka tapauksessa Aurille laitettiin nelosrokote sekä raivotautirokotus, eli kaikki vaan kerralla. Eläinlääkäri vielä varoitteli, että pentu voi saada jonkinlaisen reaktion, varsinkin kun on kooikerhondje. Aurie i välittänyt piikeistä tuon taivaallista, eikä myöskän rokotusaineista. Pentu paineli menemään samanlaista vauhtia kuin ennenkin, eli nähtävästi mitään yliherkkyyksiä ei Aurikoisella ole.
Sen sijaan eläinlääkäri ja eläintenhoitaja olivat jännittäviä (sitten niiltä saikin nameja joka oli kivaa), vaakaa piti säikkyä ensimmäinen minuutti ja hoitopöydällä sitten Auri hoksasi, miten kamala lamppu oli kattoon laitettu. Siinä vaiheessa tosin nekin hirviöt unohtuivat, kun eläinlääkäri antoi Aurille herkkupaloja syötäväksi rokotuksen ajaksi.

Maanantai-iltana suunnistettiin Aurin kanssa perustokoon Varkauden koirakentälle. Siellä koirat jaettiin kahteen ryhmään, aloitteleviin ja osaaviin. Aluksi Auria jännitti toisten koirien haukkuminen, tyttönen on inhonnut toisten koirien haukkumista niin kauan kuin on minulla ollut. Namit kuitenkin maistuivat (ahne kun on), eikä Auri kauaa jaksanut toisista koirista välittää. Auri meni aloittelevien ryhmään, jossa harjoiteltiin toisten koirien ohitusta, katsekontaktia sekä luoksetuloa. Ohitukset menivät paremmin kuin hyvin, vaikka Auri ei minuun katsekontaktia koko ajan pitänytkään. Tärkeintä oli, etteivät toiset koirat kiinnostaneet tai pelottaneet.
Katsekontaktissa palkkasin Auria nameilla sekä lelulla, tosin lelupalkan jälkeen Auri sai aina hirveät juoksuhepulit ja viiletti korvat putkella ympyrää niin pitkälle kuin hihnaa riitti. Siispä jatkoin katsekontaktista palkkailua makkaranpaloilla, ja jätin lelun loppupalkaksi luoksetuloon, jossa Auri juoksi kuin tuulispää suoraan vetoleluun kiinni :)

Siriuksen kanssa otin pitkiä seuraamiskuvioita, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa sekä kaukokäskyjä. Seuraaminen oli muutoin iloista ja tarkkaa, mutta täyskäännöksissä oli vähän väljyyttä. Jäävät liikkeet sujuivat mallikkaasti, eikä seisomisessakaan ollut moitittavaa vaikka kävelin Siriuksen taakse avoimen luokan tyyliin, ennenkuin palasin sivulle ja palkkasin.
Kaukokäskyissä maahanmenot olivat nopeat ja hyvät, istumaannousu on välillä jäädä vajaaksi - varsinkin murtunut jalka jää melko eteen, eikä Sirius vedä sitä tiivisti alleen. Pitää palkata Siriusta ylempää istumaannousussa, eikä vielä lisätä matkaa metriä kauemmas.
Loppuun otin Siriuksen kanssa lyhyen paikallamakuun (minä näkösuojassa) sekä paikallaistumisen. Kummassakaan liikkeessä ei levottomuutta tai asennonvaihtelua, eli tästä on hyvä jatkaa vähän vaativampiin harjoituksiin hiljalleen. Palkaksi Sirius sai makkaraa ja oman hihnansa riepoteltavaksi, ennekuin palattiin autoon.

Loppuun pakolliset kuvat (huonot seisotuskuvat, kamera on surkea ja kuvaaja myös) sekä Aurin mitat:

16vk: 7,2kg - 31,5cm

Auri 15vk (ja Siriuksen pikkutokoilut)

2011-04-25T12:04:00.000-07:00

Auri täytti eilen sunnuntaina 15vk, sai matokuurin ja viikon päästä on rokotusten aika. Katsotaan miten Aurinko tällä kertaa suhtautuu eläinlääkäriin, viimeksi hommat sujuivat kun vettä vaan.

Auri mörköilee edelleen, uudet ihmiset ovat jännittäviä, niille pitää haukkua ja puhista. Olen vaan antanut vieraille tyypeille joko nameja Aurille syötettäväksi tai lykännyt tyynesti Aurin syliin. Sirius ei onneksi provosoidu Aurin käytöksestä tai provosoi itse Aurin mörköilyä. Sirius kyllä vahtii taloa ja autoa, on siis opettanut vartioimisen alkeet Aurille kun on tullut ihmisiä käymään. Auri vaan ei taida tajuta, että mille oikein haukutaan. Onneksi kaupungilla ja vieraisilla Sirius on fiksu poika, ja tervehtii ihmisiä kauniisti. Aurinkoiseni luonteesta ei vielä osaa tuon perusteella mitään sanoa, pentu mikä pentu ja mörköikä mikä mörköikä. Vielä en jaksa olla huolissani, jatketaan vaan jänniin ihmisiin ja asioihin tutustumista. Lukkoon kun Auri ei kuitenkaan näy mistään menevän.

Eilen törmäsin ystävääni Sariin, joka oli leikittämässä pehkojaan kaverinsa seropin kanssa. Sirius paineli kyllä menemään muiden koirien kanssa, taisi olla ihanaa kun oli isojakin leikkikavereita. Auria sen sijaan toiset koirat pelottivat, ja kakara komensi niitä ihan tosissaan hampaat esillä sekä selkäkarvat pystyssä. Kun muut koirat eivät enää kiinnittäneet Auriin huomiota ja haukkuneet tai lätkineet tassuillaan, ei Auriakaan pelottanut enää vaan yritti vähän juosta isojen koirien mukana. Miloa (vanhempieni x-rotuinen) ei Auri pelkää, leikkisi vaan kauhean mielellään ison mustan kanssa, jos Milo suvaitsisi joskus edes Auriin päin katsoa...
Auri kävi myös moikkaamassa muita ihmisiä jotka olivat paikalla, eikä pistänyt hampaiden katsomista ja muuta kopelointia pahakseen. Taisivat vaan muut koirat ja uudet hajut kiinnostaa ihmisiä enemmän, joilla ei ollut edes mitään syötävää. Vaikka Auri siis pelkäsi isoja, äänekkäitä koiria ja haki minusta turvaa, se söi innokkaasti namit ja teki vähintään yhtä innokkaasti pyydetyt temput. Totuttelujuttuja siis edessä, tosin varmasti Auri muuttuu vielä paljonkin luonteensa osalta kunhan kasvaa aikuiseksi ja saa lisää itseluottamusta.

Siriuksen kanssa otettiin pitkästä aikaa vähän tokojuttuja, lähinnä jääviä liikkeitä sekä luoksetulon pysähtymistä. Jäävät liikkeet toimivat Siriuksella erinomaisesti, pysähtymistä piti pari kertaa ottaa uusiksi ennenkuin minä olin tyytyväinen. Palkkasin Siriuksen heittämällä lelun sen taakse, jonne vapautin sen samantien. Pysähtyminen on aina mennä vähän pitkäksi, ja loppumatkan sivulletulo samoin. Luoksetulo kun nähtävästi on Siriuksesta ihan superhauskaa :) Seuraamisessa Sirius meinaa vähän edistää, mutta seuraapa ainakin innokkaasti eikä vain laahusta mukana. Pitää vaan palkata Siriusta taakse tai suoraan kädestä, etten heitä lelua/makupalaa eteenpäin.
Avoimen luokan hyppyä pitäisi alkaa hiomaan kuntoon, vaikka eihän se paljon alokasluokan hypystä eroa. Noutoa en ole uskaltanut kokeilla, Sirius kantaa mielellään tavaroita ihmisille ja poimii vaikka mitä suuhunsa, mutta kapulaan olen onnistunut tarttumaan jotakin pahaa karmaa koska Sirius ei ole ikinä noutanut täyden 10 arvoisesti noutokapulaa. Kaukokäskyistä en vielä edes puhu mitään, koska niitä en ole kokeillutkaan kuukausiin...

Jos vaan pääsisin edes joihinkin treeneihin täällä Joroisissa ollessani, Varkaudessa järjestetään ainakin jotakin ja ehkä Leppävirtaa tai Juvaakin voisi harkita, jos ei muuta ole. Itsekseen on vähän huono treenailla tokon vaikeampia liikkeitä tai näyttelyhommia, Auri nimittäin tarvitsisi käsittelyharjoituksia vieraan ihmisen kanssa koska hammasta tulee erittäin herkästi. Aurista sormet vaan maistuvat niin herkulliselle, että niihin on hyvät testata kutiavia ikeniä ;D

15vk: 6,7kg - 31cm

Auri 15vk kännykkäkameralla.

...ja toiselta puolelta.

Auri tahtoo Siriuksen kepin.

Omat kepit molemmilla.

Sirius on keppihullu, ilmeestä päätellen.

Auri 14vk

2011-04-18T04:35:00.000-07:00

Tällä kertaa vain lyhyt päivitys, mitään erikoista ei olla ehditty tekemään tai missään käymään minun tenttieni (ja niihin lukemisen) takia. Vielä olisi muutama tentti edessä, mutta onneksi sentään luennot yliopistolla loppuivat jo.

Auri aloitti 13vk ja 5 päivän ikäisenä mörköilyn. Jotkut ihmiset (tututkin, jopa minä väärissä vaatteeissa!) olivat epäilyttäviä, joita piti katsella kauempaa karvat pörhössä tai sitten kiljua täyttä kurkkua kun ne tulivat lähemmäs (minulle ja siskolleni). Hölmöilyt menivät ohi pienellä namilahjonnalla, eikä Auria sitten jännittänyt enää ollenkaan. En vaan itse tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vaiko nauraa, Aurin sännätessä minua rääkyen karkuun iltamyöhän pissityksellä kun olin pukenut päälleni jättikokoisen hupparin. Tyydyin nauramaan ja houkuttelin Aurin luokseni, joka kiipesikin sitten tyytyväisenä syliini ja suukotteli naaman.

Sirius on ollut järkevä aikuinen koira, ja noutanut kännyköitä ihmisille. Paras suoritus oli hakea soiva kännykkä sängyn alta, jonne itse sen pudotin mutta en halunnut ryömiä hakemaan. Sirius oli onneksi avulias nuori mies ja kiikutti puhelin minulle takaisin :)

Sitten vielä Aurin mitat:

14vk: 6,4kg - 30,5cm

Pieni silmänisku auttaa aina kuvissa!

Sirius tärkeänä kännykkäpoikana.

Herätetty Sirius, takana herätyskello Auri.

Auri 13vk

2011-04-10T09:45:00.000-07:00

Tänään Aurinkoiseni siis täytti 13vk. Siitä on jo yli 5 viikkoa, kun hain Antin kanssa Aurin kotiini. Aika menee hirveän nopeasti, yliopiston luennotkin ovat loppusuoralla. Tenttejä on vielä edessä aina heinäkuuhun saakka, mutta muuten pääsenkin kesäloman viettoon. Kesätöitä ei ainakaan vielä ole tiedossa, vaikka olen niistä monelta paikkakunnalta hakenutkin. En nähtävästi osaa markkinoida itseäni tarpeeksi hyvin, tai en muuten vaan osaa mitään.

Olen käyttänyt Siriusta enimmäkseen yksin lenkillä, täytyyhän senkin kanssa viettää laatuaikaa ihan kahdestaan ilman ärsyttävää pikkusiskoa. Lisäksi Auri ei vielä jaksa 5-7km lenkkejä, joita Siriuksen kanssa useimmiten käydään kävelemässä, enkä muutenkaan halua rasittaa pennun niveliä liikaa. Tällä viikolla tosin Auri pääsi mukaan kauppareissulle sekä juoksemaan lumiselle pururadalle Siriuksen kanssa.
Kooikkerit painelivat menemään peräkkäin, etsivät kilvan keppejä ja kiskoivat niitä. Minä yritin valokuvata niiden matalalentoa hieman huonoin tuloksin; kameran akku ei kestä ulkona ja upposin vähän väliä reisiäni myöten sohjoiseen hankeen. Jotain kuitenkin tallentui ulkoiluhetkestä muistikortille.
Auri pääsi samalla reissulla näkemään myös pari hiihtäjää, joita katseltiin parin metrin päästä ja sitten Auri olisi tahtonut lähteä niiden mukaan, koska ne menivät paljon lujempaa kuin mamma (ja olivat siis myös paljon hauskempia)!

Uuden pennun kanssa olen alkanut miettimään, mitä kaikkea koiran pitäisi osata. Siriushan osaa erinäisen määrän temppuja sekä varsinaisia tokoliikkeitä laidasta laitaan. Mutta ennenkaikkea se on helppo koira ottaa mukaan kaikkialle. Se ei säiky ääniä, osaa rauhoittua ja käyttäytyy varsin mallikkaasti. Ei hauku eikä vingu. Sirius on siis yhteiskuntakelpoinen koira. Entäpä Auri (13vk vanha pentu)? Mitä sen ikäisen koiran edes tarvitsee välttämättä osata? Tulla luokse.
Auri osaa:
- pyytää ulos kakalle
- olla nätisti kun leikataan kynnet, harjataan, pestään, kuivataan tai puetaan panta/takki
- ottaa katsekontaktin pyydettäessä
- istua
- mennä maahan
- odottaa
- seisoa
- tuoda (asian mikä sillä on suussaan jo valmiiksi)
- tulla luokse (sisällä ja ulkona, myös vapaana)
- päästää esineestä irti
- matkustaa rennosti junassa, bussissa ja autossa
- kulkea hihnassa
- odottaa nätisti kaupan edessä
- olla kaupungilla ja vieraisilla nätisti
- rauhoittua omalle petilleen myös vieraisilla

Niin nuoreksi pennuksi Auri on oppinut paljon uusia asioita, vaikka suurinta osaa en ole mitekään erityisesti sille opettanut. Tuostakin listasta jää ehkä jotakin puuttumaan. Joidenkin koiranpennut osaavat agilityesteet ja tokon EVL-liikkeet alle puolivuotiaina. Auri osaa siinä vaiheessa varmasti edelleen samat asiat kuin nytkin, ehkä vaan varmemmin ja ilman käsimerkkiä pelkästä äänikomennosta.
Voisiko koiranpentujen antaa olla koiranpentuja? Aikaa varsinaiseen kouluttamiseen kyllä riittää koko koiran aikuisikä.

Ettei menisi blogipäivitys liian vakavaksi, pannaan loppuun kuvia rellestysreissulta ja Aurin uudet poseeraukset - Aurin seisottaja&kuvaaja: minä itse, oli ainakin haastetta :D

Aurin mitat:
13vk: 30cm - 5,8kg

Riemuidiootti.

Riemuidiootti II

Aurilla on parempi keppi!

...jonka Sirius ryösti.

Riehumista ja rokotus

2011-04-04T11:54:00.000-07:00

Mitään uutta tai mullistavaa ei ole ehtinyt melkein kahdessa viikossa tapahtua, mutta pieniä askeleita eteenpäin kuitenkin.

Poikakaverini Antti vietti tupareitaan pari viikkoa takaperin, jossa myös Sirius ja Auri olivat mukana. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä, kaikki Aurille uusia tuttavuuksia: parikymppisiä pitkiä ja leveitä nuoria miehiä kerrostaloyksiö täynnä! Mutta Auri ei nähtävästi ole kokorasisti, kaikki jätkät olivat yhtä kivoja ja pentua kierrätettiinkin sylistä syliin koko ilta :) Sirius sai rapsutuksista oman osansa tietysti, se kun ei purrut käsiä tai yrittänyt maistella nenää.

Auri on oppinut jotenkuten näyttelyseisonnan, käsimerkillä pysyy jaloillaan muutaman sekunnin ennenkuin joko istuu tai lähtee liikkeelle. Odota -käskyn Auri kyllä ymmärtää, mutta se tuntuu toimivan vain istuessa tai ollessa makuulla. Tokoalkeita siis opetellaan hiljalleen.
Kaupungilla olen käynyt molempien koirien kanssa muutaman kerran, onpa Auri päässyt itsekseenkin keskustassa käymään, ettei se opi tukeutumaan pelkästään Siriukseen. Kunhan rokotukset ovat kunnossa, aletaan käymään myös koirakentällä sekä mahdollisesti koirapuistossa - jos lumet joskus sulavat ja koiraihmiset ryömivät ulos kodeistaa treenaamaan...
Auri keksi myös, kuinka sängyille sekä sohville päästään. Nyt Sirius ei pääse pikkusiskoa enää mihinkään pakoon, kun narttu loikkaa perässä. Auri tajusi lisäksi sen, että jos pallon tuo mammalle takaisin, se heitetään uudestaan! Paljon ei järki Aurilla päätä pakota, mutta joskus sentään silläkin välähtää ;)

Auri täytti 12vk sunnuntaina, joten oli aika mennä eläinlääkäriin ottamaan ensimmäinen rokotus. Jari Aho koplasi pennun kauttaaltaan läpi, katsoi hampaat (jota ei oltu harjoiteltu yhtään!) ja käski pitää lujasti kiinni rokotuksen ajan. Auri oli oma reipas itsensä, piikitettäessä katsoi Ahoa loukkaantuneena muttei päästänyt ääntäkään. Nähtävästi mitään huomautettavaa ei ollut, kun Aho iski leimat paperiin ja taputti Auria. Tiskillä laskua maksettaessa saatiin mukaan vielä pentupaketti (ruokanäytteitä) ja hoitaja antoi mukaan vielä puruluita, koska Auri oli kuulemma niin ihana - kiipesi siis hoitajan syliin ja pureskeli nenää.

Eläinlääkärin jälkeen käytiin sateisessa säässä leikkimässä kooikkerityttö Adyan (Bonita Laika V.D. Kooiker Hoeve) kanssa leikkimässä Joensuun raviradalla, minulla oli sekä Sirius että Auri mukana. Emäntä Anniina saikin vähän kuvasatoa koirien touhuista, joita voi käydä ihastelemassa Anniinan blogista. Hauskaa tuntui olevan kaikilla, täytyy ottaa paremmalla säällä uusiksi!

Loppuun taas uusia kuvia, suurin osa on otettu sisällä koska ulkona kuvaaja sekä kamera ehtivät erittäin harvoin tilanteeseen mukaan. Tai vaihtoehtoisesti pitää komentaa Sirius olemaan paikoillaan, jolloin Aurikin on aloillaan tarvittavat 5 sekuntia. Ja tietysti Aurin mitat:

11vk: 4,8kg - 28cm
12vk: 5,4kg - 29cm


Kaunis kevätsää takapihalla

Yhteinen nojatuoli.

...ja yhteinen sänky.

Auri Antin jaloissa.

Uuden opettelua

2011-03-22T03:44:00.000-07:00

Viime viikolla matkattiin ensimmäistä kertaa junalla Varkauteen. Juna-asemalla junien kolina oli vähän jännittävää, niitä piti tuijottaa silmä kovana etteivät vaan tule päälle. Junassa Aurinko päätti tehdä tuttavuutta toisiin matkustajiin, pääsipä erään naisen syliinkin jolta sitten kuitenkin neiti yritti syödä nenän, sormet sekä huivin. Itse matkanteko ei Auria paljon kiinnostanut: kun sain kevythäkin pystyyn, tyttönen painui sinne nukkumaan Sirius perässään.

Varkaudessa meitä vastassa oli vanhempi isosiskoni Tuire, jolle työnsin Aurin heti syliin eikä tyttöstä moinen haitannut ollenkaan. Kiertelimme myöskin kirpputoreilla ja ihmeteltiin kaupungin vilinää, Varkauden Seppälästä ei meinannut pois päästä kun sinne koirien kanssa eksyi. Jos eivät asiakkaat olleet niitä rapsuttelemassa, niin sitten myyjät :)

Vanhempien luona oli sitten koiria enemmänkin, siskoni Tiina toi viikonlopuksi kolmikkonsa sinne hoitoon, joten kaiken kaikkiaan talossa oli 6 koiraa. Lenkkeily oli mielenkiintoista kun otti kaikki koirat yhtä aikaa mukaansa, onneksi Multatiellä on maata ja mantua pitää niitä irti.

Kävin myöskin esittelemässä Aurin ystävälleni Sarille ja hänen kahdelle pk.collielleen. Bondia ei Auri olisi voinut vähempää kiinnostaa, kun paras kaveri Sirius oli minulla tietysti mukana. Raisa sen sijaan innostui tyttösestä enemmänkin, Auria sen sijaan iso ja villi pehkoneiti pelotti! Sisällä Auri sitten uskaltautui vetoleikkiin Raisan kanssa, eikä collie nyt sitten ollutkaan niin pelottava vaan oikeastaan aika kiva uusi kaveri :)

Olen alkanut opettaa Aurille katsekontaktia, maahanmenoa ja odottamista, en mitenkään erikoisen aktiivisesti mutta silloin tällöin, kun pentu tuntuu lisää virikettä kaipaavan. Naksuttimen opettamista olen myös harkinnut, mutta sen otan ehkä käyttöön myöhemmin.

Opetan uudet temput Aurille aluksi niin, että otan vain namin käteeni ja odotan että tyttönen itse keksii, miten se namin saa. Usein pidän kättäni tietyssä asennossa, jolloin temppuun tulee mukaan käsimerkki. Kun Auri oppii tekemään tempun käsimerkistä, liitän mukaan käskysanan ja alan hiljalleen häivyttää käsimerkkiä. Uskon että temppujen opettamiseen on niin monta tapaa kuin on koiranomistajiakin, mutta itse olen todennut tämän tavan meille sopivaksi. Siriuksenkin opetin aikoinaan samalla tavalla.

Nytkin olen menossa Joroisiin viikonlopuksi, ennenkuin tenttiputki yliopistolla alkaa. Siellä on tarkoituksena taas punnita Auria ja mittailla tyttöä muutenkin. Loppuun Aurin mitat:

8vk: 2,9kg - 23cm

9vk: 3,4kg - 24cm

10vk: 3,8kg - 26cm

Pennun nimenvaihto

2011-03-17T04:16:00.000-07:00

Kooikkereista löyty Aada, Aida ja Adya, joten päätin vaihtaa pennun nimen. Lisäksi tuo tulisielu tarvitsee jonkun kuuluvan nimen, jossa on terävä kirjain. Joten päädyin uuteen nimeen Auri, joka tulee suoraan auringosta.

Nyt kooikkerilaumasta löytyy kaksi kirkkainta tähteä, Sirius ja Aurinko :)

Uusi laumanjäsen

2011-03-13T07:46:00.000-07:00

Ystävänpäivä alkoi minun osaltani erittäin huonosti, jouduin sairaalaan 5 päiväksi keuhkokuumeen takia ja olen edelleen toipilas, joten koiraharrastukset ja aktiviteetit saavat odottaa melkein toukokuulle asti. Onneksi edes jotain pientä voi puuhastella ja käydä melkein normaalisti lenkillä, kunhan en vain hengästy.

Uutena laumanjäsenenä esittäytyy kooikerhondjenarttu Aiday (Muskettikoiran Xenia). Tyttönen tuli minulle sijoitukseen, jonka jälkeen käytän sitä itse oman kennelini kantanarttua - ainakin toivottavasti, jos vaan kaikki osuu kohdalleen.

Kutsumanimeä mietin pitkään ja vihdoin päädyin 'Aiday' -nimeen, joka on kazakstania ja tarkoittaa "kuun lasta". Jälkeenpäin sitten havahduin siihen, että olisin voinut jonkun terävämmänkin nimen antaa, kun tyttönen tuntuu aikamoinen tulisielu olevan.

Viikon verran on Aiday pyörinyt kuvioissa mukana, ollaan ehditty jo käydä kirpputorilla ja kaupassakin. Luonteesta on hankala vielä mennä sanomaan mitään, koska kaikki asiat ovat uusia ja jännittäviä. Parin kuukauden sisällä varmasti selviää yhtä jos toistakin, vaikka Siriuksenkin kanssa todellinen luonne tuli esille vasta parin vuoden päästä.

Mitään erikoista ei olla vielä ehditty opetella, luoksetuloa olen vahvistanut sekä istumista ja maahamenon alkeita alettu harjoitella. Seuraavana listalla on paikalla pysyminen ja irti -käsky (jota tämän riiviön kanssa tosiaankin tarvitsee!). Suosikkijuttuja ovat nimittäin roskiksen kaataminen ja tyhjentäminen, sekä kenkien kantaminen mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Aiday myös tekee ihan valtavia loikkia, niin korkeus- kuin pituussuunnassakin. Saa nähdä, milloin saa ensimmäisen kuhmunsa kun tyttönen syöksyilee pää edelle joka paikkaan...

Siriuksen kanssa ollaan vahvisteltu vanhoja tokoliikkeitä, jotka alkavat näyttää jo melkein avoimen luokan liikkeiltä! Nouto ja kaukokäskyt ovat edelleen hataria, mutta ehkä tähän ongelmaan saadaan ratkaisu tai ainakin neuvoja, kunhan tokoryhmä alkaa taas keväämmällä.

Sirius on vihdoin hyväksynyt Aidayn pikkusiskokseen ja alkanut leikkimään tämän kanssa. Melkein viikko siinä meni, mutta nyt saavat matot ja lelut kyytiä yhteistuumin, kun kaksi kooikerhondjea panee menemmään. Millaistahan mahtaa olla sitten, kun molemmat ovat aikuisia?

Loppuun linkki Aidayn yrityksestä syödä siansorkkaa ja tietysti kuvia uudesta tulokkaasta <3

Aiday ja luu *klik*

Joulu ja uusi vuosi

2011-02-02T03:21:00.000-08:00

Viime päivityksestä vierähti sitten aikaa enemmänkin.

Vietin joululomani (5vk, yliopiston parhaita puolia) vanhempieni luona Joroisissa, jossa Sirius sai hierojan ohjeiden mukaisesti juosta vapaana niin paljon kuin jaksoi. Hihnalenkit ovat muutenkin pudonneet minimiin, koska hihnassa kulkeminen pakottaa Siriuksen kävelemään minun vauhtiani eikä se tee hyvää sen muutenkin jumittaville selkälihaksille.
Sirius sai joululahjaksi uuden hienon "spanieli"ruokakupin, jonka pitäisi estää korvakoruja menemästä sotkuun. Lisäksi äitini ompeli Siriukselle fleecestä lisälämmikkeen murtuneeseen jalkaan, joulu- ja tammikuun hyytävät pakkaset hyydyttivät myös Siriuksen lenkeillä eikä se halunnut kävellä kuin kolmella jalalla. Lisälämmike BoT-pintelin lisäksi auttoi huomattavasti ja lenkkeilystäkin tuli taas mukavaa.

Viimeiset pari kuukautta ovat menneet melkeinpä laiskotellessa, jotain tokoliikkeitä on tullut treenattua ja vanhoja kertailtua. Sirius on tosin oppinut noutamaan uusia tavaroita, muun muassa kännykän ja käsipainon (2,5kg). Hyvää harjoitusta noutokapulaa varten, en usko metallikapulankaan tuottavan tällaisten jälkeen ongelmia, kunhan joskus ensin edes saadaan avoimesta luokasta 1-tulos.
Agilitya en ole oikein edes ajatellut, toukokuussa varmaan voidaan taas ruveta treenaamaan jos vaan lämpötila kipuaa tuonne 15'c paikkeille. Mejää aloitellaan varmaankin samoihin aikoihin, heti kun vaan kaikki lumi kaikonnut ja maa sulanut roudasta.

Mytty kävi silmätarkastuksessa, koska ajatuksena oli teettää sillä vielä kolmas pentue, mutta nyt ei italianvinttikoirapentuja tulekaan. Eläinlääkäri totesi Mytyllä sekä lasiaisen rappeuman että kaihin molemmissa silmissä. Tieto ei sinänsä tullut yllätyksenä, koska Mytyn pentueveljellä on myös lasiaisen rappeuma ja suvussa kaihia.
Itskusuunnitelmat menivät kertaheitolla kokonaan uusiksi, katsotaan mitä keksitään tilalle. Ehkä pitäisi suunnata katse ulkomaille, koska ainakaan tällä hetkellä ei ole tullut houkuttelevaa yhdistelmää vastaan.

Kooikerhondjesuunnitelmista myöhemmin lisää, nyt vaan pidän peukkuja (isovarpaita myöten) pystyssä että onnistaa :)

Ensin kaivettiin keppi takapihalta...

...sitten löytyi pallokin hangesta!

Lula, Vili, Mytty ja Sirius joulusaunassa (surkeat ilmeet, kyllä ne oikeasti nauttivat :D )

Sirius poseeraa kun valloitti sängyn ja minun vaatteeni.

Pelkkää oleskelua

2010-11-04T11:41:00.000-07:00

Koko lokakuun on ollut hiljaista harrastusrintamalla. Talven agilitytreenit jäävät välistä sekä Siriuksen jalan että rahatilanteen takia. Toivottavasti kevään lämpimät säät suosivat Siriuksen lihaksistoa, ettei agility jää meiltä kokonaan pois. Tosin kentällä ei voida agilitya enää harjoitella, pehmeä hiekka pohja ei tee Siriuksen jumiville lihaksille hyvää. Parhaimmassa tapauksessa PoKS saa hallin aikaiseksi kevääseen mennessä, jonne toivon mukaan tulee hyvä, kovahko pohja!
Mejääkään ei voida aloitella, koska mejäkausi meni jo, joten sekin laji jää keväälle. Ehdinpä ainakin itse perehtyä hommaan tässä välissä, että osaan sitten tehdä kunnon jälkiä kooikulle!

Tokoa sentään olen vähän Siriuksen kanssa treenannut, lähinnä palautellut sille mieleen vanhoja liikkeitä ja keskittynyt enemmänkin palkkauksen ajoitukseen. Seurausmotivaatiota on tullut lisää, samoin jäävät liikkeet ovat selvästi nopeampia kuin aikaisemmin. Tarkoituksena on siis ollut palkata Siriusta hyvästä motivaatiosta ja aktiivisuustasosta, eikä niinkään liikkestä tai täydellisestä suorituksesta. Kun saan koiraan lisää motivaatiota, alan hiljalleen lisätä vaikeustasoa eli palkkaan aina vaan paremmasta ja paremmasta suorituksesta, mutta samalla tarkkailen että viretaso pysyy korkealla. Vaikeaa tehdä monta asiaa yhtä aikaa :D !

Tänään hinkattiin noudon kanssa, sana "hae" noutokapulan yhteydessä saa Siriuksen lamaantumaan ja luimistelemaan. Syytä jouduin hakemaan hetken, kunnes keksin että kesällä vanhempieni koira Milo tuli säätämään noutoharkkojen keskelle ja rähisemään Siriukselle puukapulan omistusoikeudesta. Minä tietysti puutuin asiaan melko ärhäkästi, jonka Sirius pienessä päässään yhdisti noutamiseen. Noutokapula -> mamma ärjyy -> minä en osaa mitään -> noutaminen on kamalaa.
Eikä asiaa auttanut se, että minulta itseltäni meni hermot ensin Miloon ja sitten Siriukseen, joka vaan luimisteli eikä ottanut mitään kontaktia. Oppia ikä kaikki ja vielä kantapään kautta. Korjailen siis enimmäkseen omia virheitäni, enkä suinkaan opeta Siriukselle mitään uutta.
Joka tapauksessa: yhdistin noutokapulan ja käskyn "hae" siihen, että Sirius saisi leikkiä minun kanssani lempilelullaan. Annoin Siriukselle kapulan suuhun, menin kauemmas, sanoin "hae" ja heristelin lelua. Hetken se empi, sitten lähti tulemaan kohti jolloin kehuin reippaasti ja houkuttelin lelulla lisää. Kun Sirius oli tarpeeksi lähellä, sanoin irti-käskyn, otin kapulan ja palkkasin kunnon vetoleikillä samantien.
Tätä toistettiin muutaman kerran, ja lopetin treenin hyvään kapulan palautukseen, jossa oli jo vauhtia ja iloa mukana. Samoja harjoituksia tehdään vielä sen aikaa, että palautus on iloinen ja vähintään ravilla tehty. Sen jälkeen vaikeutan noutoharjoitusta niin, että Siriuksen pitää poimia kapula edestään ja juosta luokseni.
Kiirettä tokokisoihin ei ole, kunhan vaan saan tehtyä tokoilusta Siriukselle hauskaa ja yhteistyö paranee.

Sen verran vielä, että käytin Siriuksen hierojalla joka löysi siltä trigger-pisteitä lapaluiden välistä ja alaselästä. Muutoin luusto on kunnossa ja Sirius liikkuu hyvin, hieroja ei ollut uskoa että Siriukselta on katkennut jalka sillä liikkessähän se ei näy millään tavalla. Virheasento tosin jalkaan on jäänyt, jonka huomaa Siriuksen seisoessa, ja se osaltaan jumittaa lihaksistoa. Jalasta on myös vaurioitunut/katkennut hermoja, jonka takia Sirius ei aina oikaise tassuaan esimerkiksi hypystä alas tultaessa - varsinkaan jos pohja on pehmeä ja ponnistus vaatii paljon voimaa.
Onneksi tuttavapiiristä löytyi harjoitteleva koirahieroja, joka innostui Siriuksesta harjoituskoirana juuri katkenneen jalan ja triggereiden takia. Sirius saa joululahjansa vähän etukäteen, mutta onneksi "lahja" riittää kolmelle hierontakerralle, eli tammikuulle asti :)

Sitten vielä kuvia lokakuulta (sekä haalarimuotia).


Siriuksen maaninen tuijotus

Eikö tehtäis jotain?

Etkö kuule, tehdään jotain!

No vihdoin mennään, ja haalari päällä voi SITTENKIN juosta!

...ja lopuksi catalog -poseeraus komealta pojalta auringonlaskussa.

Syksyn pimeää

2010-09-21T10:26:00.000-07:00

Tein uuden blogin, koska edellisen kanssa työstäminen oli enemmän tai vähemmän taistelua. Jos nyt vaikka tulisi kirjoiteltua enemmän, kun on huomattavasti helpompaa.
Vanha blogi merkintöineen löytyy täältä (en enää päivitä sitä).

Siriuksen kanssa tuli pyörähdettyä Pieksämäen agilitykisoissa ilman nollia, kiitos ohjaajan säheltämisen molemmilla radoilla. Päästiin sentään 2. sijalle kummastakin kisasta, pieni lohdutus on tyhjää parempi.
Eikä treeneissäkään loistavasti mene, kontaktit on päin mäntyä: Sirius loikkii niistä yli, mutta melko hidasta koiraa ei kannata kontakteille pysäyttääkään koska nopeus kärsii siitä vain lisää. Kunhan talven treenipaikka selviää (jos edes päästään treenaamaan, koska opiskelijan rahatilanne ei ole paras mahdollinen), niin aloitetaan 2on2off -kontaktien harjoittelu. Agilitykaverilta Ninkalta saatiinkin tähän hyvät alkuohjeet, joilla jatketaan.
Lisäongelmana agilityssa on Siriuksen 2 vuotta sitten murtunut jalka. Jokin hermo on jalasta vaurioitunut tai katkennut, koska kooiksu ei sitä itse pysty suoristamaan. Juokseminen onnistuu erinomaisesti, eikä vaurio näy ravatessa, mutta hyppytekniikka siinä kärsii. Alastulossa varsinkin, kun nilkka ei ojenna tassua suoraksi, vaan pahimmassa tapauksessa Sirius laskeutuu hypystä nilkkansa päälle. Terve jalka sen sijaan toimii moitteettomasti.
Harmi olisi lopettaa ihanaa harrastusta, mutta pakko kai se on, jos koiran fysiikka ei sitä kestä. Yritän kuitenkin vielä; hieron, venytän ja jumppaan jalkaa, aloitetaan voimaharjoittelut Siriuksen etukroppaan ja päälle vielä normaalit lenkit. Ei se ota, jos ei annakaan.

Jotain positiivista agilityrintamallakin: myös pikku prinsessa Lula on aloittanut agilityn tänä syksynä! Putki, hypyt, rengas, keinu sekä puomi ollaan käyty jo läpi. Nopea on likka hoksaamaan mistä on kyse, eikä se arastele uusia esteitä kun vaan on namia luvassa. Kontaktien opettamista mietitään vielä, jos Lulan saa oppimaan kosketusalustan, niin 2on2off -taktiikka tulee prinsessallekin käyttöön. Jos ei, niin sitten tahkotaan kontakteja maailman tappiin asti ja toivotaan parasta :D

Sunnuntaina kävin Antin kanssa katsomassa Tampereella Siriuksen jälkikasvua Bella Belleza's -kennelissä. Mieli teki siepata parikin pentua mukaansa ja kadota horisonttiin niiden kanssa. Kaikilla pennuilla on kuitenkin kodit, toivottavasti myös harrastavat sellaiset, koska pennuissa tuntui olevan virtaa vaikka muille jakaa! Ihanan luonteen olivat kaikki pennut perineet vanhemmiltaan, jokainen oli vilkas, reipas ja iloinen pikkukooikkeri. Tosin vielä ei tiedä, millaisia pennuista kasvaa, mutta toiveet ovat korkealla.

Lopuksi vielä muutamia kuvia ja videoita pennuista <3

D-pentue, osa 1

D-pentue, osa 2

D-pentue, osa 3